Tosi hyvä fiilis, vaikka polvi vähän reistaakin

Se on kohta jo elokuu. Reenaminen on edennyt suunnitellusti (tai lähes suunnitellusti). Reenejä olen tehnyt Vuokatissa, Pärnällä ja Ylläksellä. Valmennuksessa olen jo useamman vuoden ajan käyttänyt neuvonantajaa, eli hän on läpikäynyt varsinkin kovien/leiriviikkojen harjoitukset. Tällä kaudella on homma mennyt eteenpäin ja ollaan taas kauden 2006 tasolla valmennusyhteistyössä. Neuvonantajani sai tänään muutaman muunkin neuvottavan, kun hänestä tuli Ruotsin ampumahiihto naisten ryhmävalmentaja. Onneksi Ruotsissa osataan tarttua oikeisiin ihmisiin, kun uusia ihmisiä tarvitaan. Jotenkin tuntuu, että Suomessa ei osata valita oikeita ihmisiä tai jos niitä oikeita ihmisiä on valittu, niin niille ei ole annettu työrauhaa/mahdollisuuksia omien ajatusten esiin tuomiseen tms.
Onnittelut ja zemppikset Markolle! Itse painiskelen lievän polvi ongelman kanssa, joten en todnäk mene huomenna Kontiolahdelle Ibu cupin rulla-ampumahiihto katsastuksiin. Startin keltapyörä rullilla kisailu/reenaaminen ei vieläkään ole mahdollista/järkevää. Tärkeintä olisi tällä viikolla saada tehtyä kaikki suunnittelut tehoreenit. Ja jatkaa siitä sitten kohti syksyn harjoituksia kovempana ampumahiihtäjänä. Täytyy toivoa, että mahdun Suomen 8 naisen listalle Kontun Ibu rulla cupiin. Meni vaan usko minkäänlaiseen reiluun meininkiin ihan lopullisesti viime tammikuussa, joten mikä vaan voi olla mahdollista... Mutta eteenpäin ja muut päättää, mie vaan urheilen. Ja varmasti olen liian pienikin ja hiihdän liian hiljaa ja ammun liian huonosti.
8)
Jotenkin oikeesti tosi hyvä fiilis tuosta Markkis hommasta... Hih! Näytä niille!! 8)
Mehis

RIP

"Urheilu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana Tervanevalle ensimmäisen kerran jalkani upotin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikeä ja kyyneliä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä. Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Tervanevan mystinen kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa."


RIP