Kävipäs tuuri

Aamulla katteltiin Eijiksen kanssa, että ylhäällä on varmaan aurinkoista. Tietenkin, kun meillä on alhaalla treeni. Ei vissiin sitten ollutkaan aurinkoista, kun ampumaradan ja rullaradan maisemiin alkoi valua koko ajan lisää porukkaa. Tuulta ylhäällä oli ollut riittävästi höystettynä lumisateella. Eli, kävipäs tuuri, kun ei tarttennu ees yrittää ylhäällä hiihtoa juuri tänä aamuna! Outsakin selvisi Opelilla alas hitaasti mutta varmasti.
Muuten mennee vallan mainiosti. Hapottanu ei ole ja vanhat suksetkin on toimineet ihan moitteettomasti. Olen siis menny monesta kaksi kertaa pidemmästä ja painavammasta alamäissä ohi!!! :) Ja olen kyllä osunut paremmin kuin ikinä myös tauluhin täällä. Mutta ei pidä vielä tuuletella, leiri on vasta alussa ja jarru pitää olla vielä päällä, että jaksaa sitten lopussakin!
Nyt paistaa aurinko,
Mehis

Kosteaa

Sekä ylhäällä, että alhaalla pukkaa vähän kostahkoa keliä. Onneksi ystävälliset vuokraisäntämme keksivät koko ajan lisää vaatteiden kuivauspaikkoja. Ampumaradalla on vielä melko rauhallista, vaikka täyttähän siellä iltapäivisin on jo nyt. Viikonloppuna varmaan sitten alkaa taas kunnon tohina.
Hapot on pysyneet alhaalla ja muutenkin hiihto on tuntunut hyvälle. Toivottavasti jatkossa tuntemukset pysyy samoina! Kivoja maisemiahan täällä on, vaikka onkin ollut kovin sumuista. Eikä ne maisemat ainakaan heikkene jatkossa! Kuulemma auringon pitäisi alkaa paistamaan huomenna! Tiedä sitten.
Vi hörs,
Mehis Maija

Perillä

Vihdoin perillä. Jo heti ensimmäisten tuntien aikana tuli tunne, etten halua lähteä täältä pois. Nää maisemat ja treenipaikat ja kaikki muu.
Onneksi saatiin Golfia isompi auto. Autossa on vain to-della erilainen vilkku kuin Volkkareissa. Koomisia tilanteita!
Laulu raikaa by Outsa ja Thoko ja iltateetä ja keksiä naamaan. Ja sitten nukkumaan että on freshinä aamulla jäätiköllä.
Aurinko myös paistoi ja oli +20 lämmintä.
Mehis Maija

Matkalla

Ensimmäinen etappi Ramsaun lennoista takana. Birgitta haki miut ystävällisesti lentokentältä kaupungin kauhulla. Mahtava auto! Nyt oleilen täällä puutalojen helmessä. Mutta pidemmittä puheitta, hyvää yötä!
Mehis

Never ever...

Tosiaan, viime viikonloppuna kisailtiin Kontiolahdella rulla-ampumahiihdon sm-kisat. Omalta kohdalta kisat menivät to-della huonosti. Ei ole siis muuta tietä taas(kaan) kuin eteenpäin. Kisassa keskityin lähinnä vasemmalta työntämiseen ja sen näköistä se sitten taas olikin. Jos ei oikea ole puoleni, niin ei taida olla vasenkaan.
Viikonloppuna olisi Annen ja Timon häät ja sitten lennetäänkin jo Ramsaun lumille pariksi viikoksi. Aikahan siellä menee pää-asiassa aurinkovoidetta levittäessä ja palovammoja välttäessä. Niin varmasti. Vettä ja lunta kait siellä on nyt tullut kuin Esteristä. Mutta ei varppina tule enää ensi viikolla! Tai sitten tulee, ihan sama! Mukava päästä välillä taas Pärnä/Vuokatti/Kontiolahti stadionien ulkopuolelle!
Never ever give up - Mehis

Tälläisenä päivänä

Tälläisenä päivänä sitä voisi tehdä jotain ihan muuta. Hiihtämisen sekä tuntuessa, että näyttäessä hirveälle voisi sitä tehdä jotain muuta kuin kivuta ässänousua Kontiolahdella. "Se on vain yksi harjoitus"-, "Olet treenannut nyt paljon, ei voikkaan vielä kulkea" -kommentit eivät paljon nosta mieli alaa. Varsinkaan, kun ei ole voinut edes yrittää hiihtää maksimia viimeiseen puoleentoista vuoteen. Vihdoin ja viimein maksimia voi/saa hiihtää ja sitten ei saakkaan kropasta mitään irti ja kello käy vähän turhan kauan.
Toisaalta, viime vuosien kokemusten jälkeen, sitä pitää olla tyytyväinen, että edes pystyy yrittämään hiihtää maksimia. Se meinaa aina unohtua, kun mielessä liikkuu vain edellinen suoritus.
Yritetäänhän olla tyytyväisiä edes pieniin asioihin,
Mehis Maija

Tekniikkaa, vaaraa ja mattoa

Viime viikon loppupuoli meni seuran leirillä. Tuttuun tapaan leirillä vallitsi varsin iloinen meno. Lieneekö syynä olleet upeat kelit, ohjelmassa ollut vaaranhiihto vai mikä? Kiitos Hallille tekniikkakuvauksista ja neuvoista! Yrittänyt olen kovin!
Eilisen iltapäivän ohjelmaan kuului köpöttelyä matolla. Ja tänään kävin ennen myrskyn saapumista rullilla ulkoilemassa. Nyt täytyy lähteä metsästämään opiskelukirjoja!
Osumia,
Mehis Maija

Treenailua

Viime viikko meni ihan vaan treenaillessa. Taas kerran osuin tauluihin silloin, kun pitikin. Ei se ampumatilanne niin hyvältä taida todellisuudessa näyttää Ake. Loppuviikolla oli seuranleiri ja naurultahan niissä tapahtumissa ei voi välttyä.
Juuri kävin muuten jälleen kerran roikunnassa. Venyin ainakin sentin...
Mehis

Jyrinää

Ensin hävisi metsikkö, sitten tuli uima-altaan pohja ja nyt tuli kaikki mahdolliset rakennuskoneet. Nukkuminen on varsin hankalaa korvatulpilla, saati sitten ilman. Koneet muistavat jylistä aina siihen saakka, kun on lähdössä toiselle lenkille. Joten päiväunetkin on vähän niin ja näin. Mutta jyrinään kait tottuuu! Vai mitä?
Aamulla oli vuorossa kahteen vuoteen ensimmäinen sauvarinne. Olipas se kivaa! Vinkki sinne lahden taakse: Näitä lisää!
Jos minä en ole mennyt lujaa, niin ainakin rullani kuulemma saivat kovaa kyytiä, kun uusien tähtien vauhdittama 0-ryhmä hiihti leirikisan täällä Katissa. Jospa se vauhti sitten tarttuisi niistä.
Nyt täytyy lähteä päivittämään taas varustepuolta.
Jyristään,
Mehis Maija

Vellu se jaksaa..

Vanha kunnon Vellu se jaksaa, jos vaan huvittaa. Montessa tänään toinen sija. Vanhaan tapaan nopea lähtö ja keulapaikka. Loppusuoralla takamatkalta tuli yksi ohi.
Itseälläni on edessä kovia harjoituksia. Onneksi sää on ollut suosiollinen. Sää voisikin sitten alkaa kylmetä Suomessa vasta 25.9. :)
Melrosessa havaittavissa pientä tv koukkuun jäämistä. Myös uusia pyöräilyn todellisia faneja näyttäisi taloyhtiöstä löytyvän! Isoin meistä tartuttaa tapansa kaikkiin!
Mutta pidemmittä puheitta tämän päivän main point: Vellu rules!
Mehis Maija

Vielä...

Tänään voin sanoa vain: Vielä on kesää jäljellä.