Reissit # 9 ja 10 Obertilliachissa

Maanantain huoltavan pertsan lenkin jälkeen pakattiin auto ja saatiin vielä kaikki kilpuritkin Opeliin. Ja eikun maisemareittiä pitkin Ridnausta Obertilliachiin. Obertilliachissa keli jatkui kuivana peruspakkasena ja baanat olivat kuivat ja kovat. Ihan jees siis. Harmittavasti keli alkoi koko ajan kylmenemään. Perjantain reissipäivänä miesten lähtöä siirrettiin tunnilla -23 asteen pakkasen takia. Pakkanen ei kyllä hellittänyt stadionin varjoisessa montussa juurikaan yhtään, mutta kisat saatiin läpi.

Itsellä pakkaskisat ovat aina ihan turhia yrityksiä ja tälläkin kertaa kisaan piti lähteä vain selviytymään. Kuiva ja kylmä keli oli jo yskittänyt muutenkin viikon verran, eli astma oli ollut huonona, joten kisaan piti lähteä melkoisen "turvallista" vauhtia. Heti ensi potkaisusta huomasin, että tänään olisi parasta kisavauhtia eli tekniikkaa tarjolla tälle kaudelle. Harmi vain, että koko reissi piti vetää keuhkojen ja pakkasen ehdoilla. Eli suomeksi, ei voinut ahdistaa yhtään vaan piti mennä sellaista pintaliitoa. Ja silti viimeinen kierros oli melkoista ininää hengityksen osalta, eli en uskaltanut puristaa yhtään... Harmitzi.

Tuloksena kisasta oli 43. sija, sakot 1+0 ja eroa kärkeen 2min 54sek, eli sain taas minuutin pois erosta kärkeen. Maalissa odotti ihan jäinen olotila yhdistettynä keuhkojen armon yskitys/oksennus tilaan.

Lauantain takaa-ajo oli ohi jo heti ensi potkusta lähtien. Kollega Annukan kanssa ostamamme huolto/kohdistuspalvelu joukkueesta kukaan ei päässyt takaa-ajoon, joten sukset saimme jo pe iltana voideltuina. Harmi vain, että säätiedotus ei pitänyt paikkaansa ja taivaalta tulikin kireän pakkasen lisäksi lunta. Joten, tälli tai ainakaan kuvio ei kohdannut vallitsevaan kelliä sitten yhtään. Kuokkaa tasaisella oli päivän teema... Kun sukselta ei saanut apuja yhtään ja yskityt keuhkot olivat melkoisesti ottaneet itseensä sprintistä, ei kisaamisesta juuri voine puhua. Kuhan kävi vetämässä läpi 10km neljällä ammunnalla. ´

Koko reissussa en saanut yhtään makuuammuntaa ilman sakkoa. Vaikka tuloksissa takaa-ajon ammunta olikin 0+1+1+0, todellisuudessa kiersin 1110. Makuun neljäs laukaus on kaatunut todella hitaasti ja en sitä huomannut, vaan kiersin ringin.. Mutta siis, eteenpäin pääsin kisoissa edes vähän tekniikan osalta, ammunta pysyi jokseenkin kasassa ja ero kärkeen pieneni edes vähän. Joten ei kun eteenpäin ja sekunteja vielä coursetimesta pois...

Maijatsi

ps. Eilen oli taas joka talvinen lentoliikenteen maailmanloppu... Kajaanin kone laskeutui 00.30, ensimmäinen yhteyslentomme Munchenistä oli peruttu ja kaikenlaista ja moista. Mutta tänään kait kaikki ovat jo päässeet lumimyrkyisestä Keski-Euroopasta Suomeen.

Reissit # 7 ja 8

Ridnaun ja Ibu suppi. Aikamoista menoa. Ei vaan minulla. Eilinen normimatka oli varovaista ja liian paljon isoa mäkeä odottelevaa. Ja sitten siinä isossa mäessä niissä kohdin missä suksea ei saa liu'tettua yhtään tuli takkiin vielä ihan tosissaan. Ei vaan riitä aseen kanssa jerkku tassuissa :( Ja hiihtoon tulee tyhjiä hetkiä tyhjien hetkien perään. Ammunta meni 1+0+1+0 ja sijaksi tuli sitten 45.
Tämän päivän eli sunnuntain pika meni jokseenkin penkin alle. Tuo latu olisi tänään sopinut edes vähän paremmin wassu kropalleni. Vaan kun ei. Oli aika tyhjää kropassa. Ammunta 1+0 ja sija 60. Ei paljon naurata. Mut tuli onneksi vähempi takkiin kärkeen yhdellä sakolla kun Idressä nollilla. Ja sama kärki. Et jos niinkun oikeen hakee positiivista... Ja siis hei, täällä on lunta!!
Huomenna kohti Obertilliachia ja toivottavasti kohti parempia hiihtoja. Edes vähän kunnon mukaisia suorituksia.
Mehis

Reissipäivä #6

Kontussa sileän 10km oli tämän päivän ohjelmistossa. Vaikkei tulos ollut ollut kovin hyvä, niin sain ainakin tehtyä teknisesti tämän kauden parasta hiihtoa sitten syyskuun. Taakse jäi onneksi vihdoinkin ämceehen ensi viikoksi lähtevä kilpuri. Kiitokset F4:n tekukoululle. Koitan jalostaa asioita edelleen parempaan suuntaan ensi viikolla Ibu cupissa Ridnaussa.
Vi hörs!
Mehis

Reissipäivät #4 ja #5

Kontun jälkeen tuli yllättävä puhelu, jossa kerrottiin varatusta lentolipusta Idreen Ibu suppiin. Piti vähän aikaa miettiä kannattaako lähteä, mutta sitten kuitenkin lähdin. Vaikka taisin ollakin loppupeleissä se joka houkuteltiin (raahattiin) matkaan ryhmälentolipun takia.
Matkahan alkoi henkkohtaisesti jo keskiviikkona iltalennolla Hesaan. Hotellibussissa nostaessani aselaatikkoa kuljetustelineeseen huomasin piipun tulleen ulos laatikosta. Pikkisen aikaa zuumailtuani hokasin toisen päätypalasen lähteneen kokonaan lennon tai kuljetusten aikana kokonaan pois. Thänksit niille siellä lentokentän lastauksessa.. Tästäkin. Onneksi leikkaa liimaa kopioi toimii ja jeesusteipillä kaikki pysyy kasassa.
Idressä vallitsi pikku vesari reenipäivänä. Ensimmäiseksi kisapäiväksi keli kylmeni nollaan ja baana muuttui sen mukana tykkilumi hile mössöksi. Numerolla 80 startatessani ei ekassa wassu nousussa meinannut meikäläisen wassu kulmilla saada suksea liukumaan mössön seassa millään. En hokannut laittaa suksea muiden (leveämmällä kulmalla) jättämiin jälkiin. Meno olikin teknisesti melko vaisua ja kellokaan ei tästä tykännyt. Ammunta 1+1 ei sekään auttanut asiaa. Sija oli jotain häntäpäätä.
Sunnuntaille keli kuivui edelleen enkä enää edes harkinnut vesarisuksia. Mössö oli vain pahentunut edellispäivästä vaikka nyt lähtönumero oli 42. Jyrkässä nousussa isoin homma oli nostaa jalkaa mössöstä ylös.. Ammunta toimi sykkeen läpi tunkeilusta huolimatta ja nollat taulussa kummankin paikan jälkeen. Sijaksi tuli 56. Hiihtämisestä vain puuttuu se jokin ja analyysinä voisi sanoa wassu pätkät menee vielä ihan jees sekä ihan jyrkkä pätkä myös, mutta erot syntyvät loivassa kuokkamäessä. Ainakaan sunnuntaina ei löytynyt yhtään tarvittavaa lyöntiä kohtiin joissa oikeasti pitäisi lyödä. Syke on tullut kisoissa epämääräisesti läpi, joten laitoin mittarin kisaan. Ei oikein nuo sykkeet nousseet vaikka hapot tuntuivat nousevan korviin. Että pitänee tässä vähän tuumata.
Tuumaillaan.
Mehis
ps. Reissuhan siis huipentui eiliseen Helsinki-Vantaan lastaajien ym kenttähenkilöstön lakkoon. Kajaanin kone peruttiin ja pääsin taas matkustamaan bussilla Oulusta Kattiin. Ihan niinkuin nuo Östersund-Idre ja Idre-Östersund bussimatkat eivät olisi tälle reissulle jo riittäneet... Ai niin, ne tavarathan tietenkin on taas siellä kentän lastaajien heiteltävänä. Toivottavasti jeesusteippi pitää...

Reissipäivä #3

Kontun takaa-ajosta jäi mieleen erittäin epäänvakaan tuntuinen hiihto ja vika laukaus ohi ammunta. Sain välillä hiihdettyä jopa satametriä ok jonka jälkeen hiihdin taas pätkän ihan päin prinkkalaa. Jees, siteet kiinni atomikseihin, jostain ihmeen ennen kuulumattomasta sopimattomuus ongelmasta huolimatta.
Mehis