Tosi hyvä fiilis, vaikka polvi vähän reistaakin

Se on kohta jo elokuu. Reenaminen on edennyt suunnitellusti (tai lähes suunnitellusti). Reenejä olen tehnyt Vuokatissa, Pärnällä ja Ylläksellä. Valmennuksessa olen jo useamman vuoden ajan käyttänyt neuvonantajaa, eli hän on läpikäynyt varsinkin kovien/leiriviikkojen harjoitukset. Tällä kaudella on homma mennyt eteenpäin ja ollaan taas kauden 2006 tasolla valmennusyhteistyössä. Neuvonantajani sai tänään muutaman muunkin neuvottavan, kun hänestä tuli Ruotsin ampumahiihto naisten ryhmävalmentaja. Onneksi Ruotsissa osataan tarttua oikeisiin ihmisiin, kun uusia ihmisiä tarvitaan. Jotenkin tuntuu, että Suomessa ei osata valita oikeita ihmisiä tai jos niitä oikeita ihmisiä on valittu, niin niille ei ole annettu työrauhaa/mahdollisuuksia omien ajatusten esiin tuomiseen tms.
Onnittelut ja zemppikset Markolle! Itse painiskelen lievän polvi ongelman kanssa, joten en todnäk mene huomenna Kontiolahdelle Ibu cupin rulla-ampumahiihto katsastuksiin. Startin keltapyörä rullilla kisailu/reenaaminen ei vieläkään ole mahdollista/järkevää. Tärkeintä olisi tällä viikolla saada tehtyä kaikki suunnittelut tehoreenit. Ja jatkaa siitä sitten kohti syksyn harjoituksia kovempana ampumahiihtäjänä. Täytyy toivoa, että mahdun Suomen 8 naisen listalle Kontun Ibu rulla cupiin. Meni vaan usko minkäänlaiseen reiluun meininkiin ihan lopullisesti viime tammikuussa, joten mikä vaan voi olla mahdollista... Mutta eteenpäin ja muut päättää, mie vaan urheilen. Ja varmasti olen liian pienikin ja hiihdän liian hiljaa ja ammun liian huonosti.
8)
Jotenkin oikeesti tosi hyvä fiilis tuosta Markkis hommasta... Hih! Näytä niille!! 8)
Mehis

RIP

"Urheilu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana Tervanevalle ensimmäisen kerran jalkani upotin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikeä ja kyyneliä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä. Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Tervanevan mystinen kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa."


RIP

Yksilö ja joukkue

Maailman mestaruus tuli lätkässä hetki sitten. Mestaruuden voitti joukkue. Valmentaja Jalonen analysoikin heti pelin jälkeen joukkueesta: "Loistavat johtajat ja kukaan yksilö ei nostanut itseään esille." Kuulostaa toimivalta tiimiltä. Vaikkei yhteisiä päiviä joukkueelle tule loppupeleissä vuoden aikana kovin paljon. Verrattuna ainakin esimerkiksi lätkän seurajoukkueisiin tai ampumahiihto joukkueisiin. Silti Ruudun Tuomo kommentoi perinteiseen miltä nyt tuntuu kysymykseen: "Tuntuu hienolta voittaa parhaiden kavereiden kanssa. Tältä se näyttää, kun jengi välittää toisistaan." Kuulostaa vielä hienommalta.
Venäjä pelissä esiin nousi yksilö, Mikael Granlund. Nuorukainen pelasi kuin olisi ollut harjoituksissa pihapeleissä, eikä siinä tärkeässä niin sanotussa kuoleman pelissä. Hän osasi nauttia hetkestä ja sulkea kaiken ympärillä olevan hässäkän pois. Ja ennenkaikkea uskaltaen tehdä sen mitä osaa pelitilanteessakin! Taitoja joita vaaditaan ampumahiihdossakin varsinkin penkalla.
Yksilöurheilu on varsinkin maajoukkue tasolla myös joukkueurheilua, lukuunottamatta tietenkin kisatilanetta. Kisasuorituksen aikana yksilöurheilija on yksin, ei tule kaverilta apua tai kaveria ei tarvitse auttaa. Mutta tarvitseeko silti menestyvän yksilöurheilijan olla itsekäs, vain omaa etua ajava kusipää? Toivottavasti ei.
Suosittelen kaikille yksilöurheilijoille kuukauden pakollista osallistumista toimivan joukkueen toimintaan.
Mehis, se Viinijärven Urheilijoiden oman ikäluokan pesisjoukkueen kapteeni

SM Kontiolahti

Kuva: I.L.E. Sport

Ranskan Ibu cupista lähtien olin odottanut viime viikonloppua todella kovasti. Olihan ohjelmistossa vihdoin SM-kisat amppiksessa ja kaikki tytöt samalla viivalla sitten marraskuun alun. Koko homma meinasi mennä ihan pieleen jo viime viikon tiistai iltana. Nogga meni ihan tuggoon, keskiviikkona tuli kurkku kipäksi ja torstaina kävi lämpöä. Oli todella voimaton olo perjantaina. Lauantaina kuitenkin pääsin kuin pääsinkin viivalle. Olo oli siis mitä oli. Lisäksi latu liippautui ja kostui huomattavasti suksen testauksen ja lähdön välillä. Voi sanoa, että kisa oli taputeltu meikäläisen osalta jo lähtösuoralla. Suksi ei pysynyt alla yhtään ja kitkakin oli melkoinen. Lopputuloksena tälle kaikelle oli kaikkea muuta kuin ronssia, nimittäin sija 6. ja palkinnoksi pienet porot.

Sunnuntaille keli muuttui jo normaaliksi vesikeliksi, joten minullakin oli suksi joka meni eteenpäin. Olo oli todella huono, muttei liian huono kisaamiseen. Olon takia kuitenkin otin yhteislähdön alun todella rauhassa ja peesailin vain muita. Toisen lenkin otin vielä myös mahdollisimman hapottomasti ja muutkin kierrokset ajattelin vain, että pitää jättää kunnolla paukkuja (ne mitä oli kropassa olemassa tällä hetkellä) viimeiselle lenkille. Ammunta piti nimittäin minut mukavasti hopea kamppailussa. Viimeiselle lenkille pääsinkin toisena ja uskalsin edes vähän ahdistaa. Ja maaliin tulinkin monista muiden kilpureiden taustajoukkojen spekulaatioista huolimatta toisena.. Taisin jopa saada lisää eroa muihin takana tuleviin. Mestari Mari meni mänöjään! Suksi oli su ok, siitä iso kiitos voitelijalle!!! Palkinnoksi tuli vähän isompi poro ja se hopea mitali. Ehkä sitten ensi vuonna se pronssi pikamatkalta... 8)

Kuva: I.L.E. Sport

Kiitokset kaikille kauden aikana menossa mukana olleille,

Mehis

Team Kallesport

Sileän SM-viesti takana Team Kallesportin joukkueessa. Ann-Mary aloitti varsin kelvosti ja tuli vaihtoon tasapääjuoksulla sijalla 7. Irina jatkoi viestiä ja tuli vaihtoon sijalla 12. Meikälle oli taas vaikeaa hiihto ilman asetta. Ei oikein se hirveä iskettäminen ja loikkailu lähtenyt. Niinpä jokunen joukkue meni ohi, vaikka joistakin jopa minä pääsin ohi. Maaliin tulin lopulta sijalla 17. Ei tainnut Ann-Mary saada ensi vuodeksi toisen rivin lähtöpaikkaa? Ugh.
Keli oli pikku pakkasella ja minulla oli ainakin lumen päällä melkoista kitkaa. Moni meni ohi alamäkien jälkeen ja peesiin ei ollut mitään tsäänsiä meikäläisen alamäkien loppuvauhdeilla. Luistelin sauvoitta jo monta metriä ennen muiden hiihtämään aloittamista. Eräs kannustaja oli jopa huomannut, että olin hiihtänyt jo wassua kun muut vielä kyykkäsivät. Että taas sellainen päivä. Voisko sanoa, että nakertaa aikalailla. Sukset lähtivät huoltoon, joten jos taas ens kerralla ois parempi päivä. Enää onneksi kaksi kisaa tälle kaudelle. Ja niissä on sentään mukana yleensä meikäläisen paras osa-alue urheilussa: makoilua ja pysähtymistä ampumamatolla. Osuminen tauluihin makoilun ja pysähtelyn aikana onkin jo sitten ihan eri asia!
Mehis
ps. Kaikki naapurin akat ja/tai pirpanat/liinaharjat vetelee mitskuja joka matkalta Puijolta. Onnittelut heille. Samoin vielä super onnittelut sille yhdelle maailman parhaalle ampumahiihtäjälle! Ootte te kaikki vaan kovia!

Finales de l’IBU CUP – Le Grand Bornand

Viime viikolla oltiin Suomen kahden hengen minijoukkueella Ranskassa Ibu cupin finaaleissa Le Grand Bornandassa. Ohjelmistossa oli maanantaina kohteeseen saapumisen jälkeen pari reenipäivää ja niiden jälkeen torstaina normaalimatka, perjantaina välipäivä, lauantaina pikamatka ja sunnuntaina takaa-ajo. Huoltoa ei ollut omasta takaa, mutta onneksi "naapuri voitelukopista" sai melko kelpoa apua suksien luistatukseen. Kohdistuksiin saatiin apuja Hollannilta diilillä "pääsette kohdistamaan makuupaikoille jos autatte meitä". Joten huoltojoukot oli juottoja myöten todella oookoo!
Kelit oli varsin haastavat keväisen kelin ja noin +15 asteen lämpötilan ja auringon paisteen takia. Voi kyllä vaan todeta, että normimatkalla oli super suksi! Keli oli hidas ja kokonaisaika kisassa oli kauden pisin sekä normi että pikamatkalla. Silti sain melko ookoot aikaerot kärkeen suksella. Ammunta ei vaan natsannut yhtään. Thänksit Suomen 2 viikon pakkasjaksolle ja niiden perään olleelle silmätulehdukselle. Eli ammunta kisoissa noin puolet kehnompaa kuin keskimäärin, mutta silti sain ihan ok sijoja. Normimatkalla olin 24. sakoilla 0+1+2+1, pikamatkalla 31. 2+0 sakoilla (+3.11 voittaja Tikulle jääneenä, jolla nolla sakkoa) ja takaa-ajossa sijaksi tuli super huonon kisan jälkeen 41. sakoilla 1+2+1+2.

Mein pointti oli, että kunto on suksen luistaessa ihan ok. Kauden mittaan on ollut melkoisia ongelmia suksen kanssa, joten oli varsin jees saada tähän kauden loppuun pari ookoo suoritusta. Jonkinlaista parannusta olen saanut suunniteltua tulevaa kautta ajatellen suksiin, joten jospa ei enää olisi 1,5 lämpöasteen sisällä suksen toimivuusalueet tulevaisuudessa...
Le Grand Bornand oli ehdottomasti paras kisapaikka ikinä. Lisäksi järjestelyt olivat todella mainiot. Huippu paikka. Melko mainiot profiilit ladulla! Huiput kelit. Ja ennenkaikkea pari hyvää suoritusta. Huippu viikko.

Mehis

And big thanks to our service team!! You were great!

The Putki

Kauden tässä vaiheessa alkaa jo olla aika monta kisaa ja kohdistusta takana. Kauteen on mahtunut jo jos jonkinlaista kisaviikkoa.
Ibu ja maailman supissa on tällä kaudella ollut välillä bronx meininki ja välillä amatöur meno ampumapenkalla. Joulukuussa oli huollon lisäksi valmentajakin mukana Ibu cupissa. Valmentajasta teki hyvän vielä se, että koutsilla oli myös putki. Ja jopa näyttölätkä. Valmentaja+putki+näyttölätkä onkin ollut joulukuun jälkeen varsin harvinaista FIN kohdistuspaikalla. Ainakin meikäläisen ollessa milloin missäkin supissa yrittämässä kohdistusta milloin minkäkinlaisissa olosuhteissa. Tammikuussa on penkalta löytynyt yhdistelmiä koutsi+putki tai pelkkä koutsi (jolle on hommattu sitten jostain putki) tai sitten vaan ihan pelkkä putki. Näistä yhdistelmistä melkein toimivin on ollut pelkkä putki. Mikäli putki on ollut urheilijoiden omassa käytössä. On ainakin nähnyt osumat ja päässyt selville myrskytuulen metkuista. Vaikkei mitään palautetta saakkaan yksittäisten osumien/tuulen puuskan vaikutukista, kun ei tiedä kuinka viiden laukauksen sarjan osumat menevät tauluun noin niinkun tarkasti. Siis minne mikäkin laukaus meni. Eli ennakoiden arvointi/otto on melko hankalaa.
Sitten se, että ollaan oltu jopa ilman putkea reissussa on ollut melko kivaa. Vielä pikkuisen mukavampaa on ollut kysellä putkea lainaan ja sitten vielä kun palautuksen kanssa on ollut pieniä onkelmia, niin ei olla voitu enää edes turvautua viime vuoden putkijärjestelyyn. Viime vuonnahan The IBU cup Race Director kuljetti meille putkea paikasta toiseen Ibu autossaan. Onneksi meitä onnettomia/rahattomia/ibu cup on ihan turha -tyyppejä autetaan. Edes muiden maiden/järjestäjien/ibu tyyppien toimesta.
Scopen kanssa on myös hauska kävellä kisan kohdistuspaikalle. Lähes kaikki muiden maiden kilpurit katsovat melko pitkään putken kanssa kävelevää kilpuria. Valmentajista puhumattakaan. Sitten vasta ilo irtoaa, kun alkaa itse virittelemään putkea toimintavalmiuteen penkalla. Nauravia ja epäuskoisia katseita tulee joka suunnasta. Varsinkin nyt, kun olemma maapisteissä sen verran hyvin, että ympärillä on kaikki ne maat joilla on kohdistuspaikalla radiopuhelimet, vara-aseet ja useampi koutsi. Ja putkihan on meillä siinä urheilijoiden puolella tietenkin, eikä siellä virallisella putkien ja koutsien alueella.
Näilläkin järjestelyillä ollaan tällä tavalla selvitty Ibu cupista. Nythän meillä on kuitenkin ollut liiton puolesta suksihuolto. Suksihuolto vaan on joutunut järkkäilemään kaikki muutkin hommat. Siis ne paperihommat ja kokoukset ja muut. Olipa koutsia tai koutsia+putkea ollut pelipaikalla.
Samalla viivalla lähtöpaikalla ollaan ja toivottavasti vielä joku päivä jo ihan kohdistuksesta alkaen.
Mehis, se jonka putkea ei edes kelpuuteta matkaan 8)