Nove Mesto
Itäplokkitsi on pahuutta ainakin mahalle. Vaikka teimme itse ruuat, oli silti Nove Meston merkkitävin saavutukseni melkoisen vessajonon aiheuttaminen stadionille ennen pikakisaa.
Perjantain normimatka meni käsijarru päällä hiihdellessä ja sehän ei meitsin kuokkaan tuo ainakaan vauhtia lissää. Eli oli tyhjiä hetkiä tyhjien hetkien perään. Penkan 0+0+0+2 antoi tulokseksi 28. sijan.
Lauantain pikakisa oli sitten jo ohi ennenkuin ehdin aamupalaa syömään, joka jäikin melko vajaaksi... Vaikka siis teimme itse ruuat, oli joku päässyt vissiin yllättämään ja maha oli melkoisen kuralla koko pikakisa aamun ja päivän. Eikä normimatkan iltanakaan saanut illallista normaaliin tapaan alas. Parasta pikapäivässä olikin suksi, joka oli ihan huippu! Iso kiitos Juhalle!
Perjantain normimatka meni käsijarru päällä hiihdellessä ja sehän ei meitsin kuokkaan tuo ainakaan vauhtia lissää. Eli oli tyhjiä hetkiä tyhjien hetkien perään. Penkan 0+0+0+2 antoi tulokseksi 28. sijan.
Lauantain pikakisa oli sitten jo ohi ennenkuin ehdin aamupalaa syömään, joka jäikin melko vajaaksi... Vaikka siis teimme itse ruuat, oli joku päässyt vissiin yllättämään ja maha oli melkoisen kuralla koko pikakisa aamun ja päivän. Eikä normimatkan iltanakaan saanut illallista normaaliin tapaan alas. Parasta pikapäivässä olikin suksi, joka oli ihan huippu! Iso kiitos Juhalle!
Noh, sählinkejä oli kuitenkin tulossa. Tällä kertaa kisojen ulkopuolella. Päätettiin lähteä mahd lyhimmän pikkutie pätkän kautta motarille. Vaihtoehtoina kartan mukaan oli pikkuteitä tai pikkuteitä. Valittiin sitten se lyhin. Oltiin ajettu kilometri kylän liikenneympyrästä, niin ensimmäinen auto oli pohjasta kiinni tsekkiläisessä lumipyry hangessa. Eihän siinä, juoksemalla hakemaan apua ja ensimmäinen auto joka ilmaantui kello 07.00 olikin ihan huippu tyyppi. Jeeppi kuski soitti traktorin vetämään auton kinoksista ja kertoi siinä samalla, että valitsemamme (tai valitsemani, eli puukkoja tänne) tie ei ole talvikunnossa pidettävä. Se oli se muu vaara merkki, ehkä ensi kerralla senkin hokaa. Tai sitten ei. Jotenkin kuitenkin ehdittiin Prahaan ja vielä koneeseen, vaikka aseiden kanssa tullissa menikin jokunen tovi. Itämaa on aina itämaa.
Kiitos etenkin Juhalle isosta avusta kisoissa ja kisojen ulkopuolella! Samoin muille kanssa matkustaja kollegoille kiitokset avusta, tuesta ja nauruista! See you soon!
Mehis

<< Home