Reissipäivät #4 ja #5
Kontun jälkeen tuli yllättävä puhelu, jossa kerrottiin varatusta lentolipusta Idreen Ibu suppiin. Piti vähän aikaa miettiä kannattaako lähteä, mutta sitten kuitenkin lähdin. Vaikka taisin ollakin loppupeleissä se joka houkuteltiin (raahattiin) matkaan ryhmälentolipun takia.
Matkahan alkoi henkkohtaisesti jo keskiviikkona iltalennolla Hesaan. Hotellibussissa nostaessani aselaatikkoa kuljetustelineeseen huomasin piipun tulleen ulos laatikosta. Pikkisen aikaa zuumailtuani hokasin toisen päätypalasen lähteneen kokonaan lennon tai kuljetusten aikana kokonaan pois. Thänksit niille siellä lentokentän lastauksessa.. Tästäkin. Onneksi leikkaa liimaa kopioi toimii ja jeesusteipillä kaikki pysyy kasassa.
Idressä vallitsi pikku vesari reenipäivänä. Ensimmäiseksi kisapäiväksi keli kylmeni nollaan ja baana muuttui sen mukana tykkilumi hile mössöksi. Numerolla 80 startatessani ei ekassa wassu nousussa meinannut meikäläisen wassu kulmilla saada suksea liukumaan mössön seassa millään. En hokannut laittaa suksea muiden (leveämmällä kulmalla) jättämiin jälkiin. Meno olikin teknisesti melko vaisua ja kellokaan ei tästä tykännyt. Ammunta 1+1 ei sekään auttanut asiaa. Sija oli jotain häntäpäätä.
Sunnuntaille keli kuivui edelleen enkä enää edes harkinnut vesarisuksia. Mössö oli vain pahentunut edellispäivästä vaikka nyt lähtönumero oli 42. Jyrkässä nousussa isoin homma oli nostaa jalkaa mössöstä ylös.. Ammunta toimi sykkeen läpi tunkeilusta huolimatta ja nollat taulussa kummankin paikan jälkeen. Sijaksi tuli 56. Hiihtämisestä vain puuttuu se jokin ja analyysinä voisi sanoa wassu pätkät menee vielä ihan jees sekä ihan jyrkkä pätkä myös, mutta erot syntyvät loivassa kuokkamäessä. Ainakaan sunnuntaina ei löytynyt yhtään tarvittavaa lyöntiä kohtiin joissa oikeasti pitäisi lyödä. Syke on tullut kisoissa epämääräisesti läpi, joten laitoin mittarin kisaan. Ei oikein nuo sykkeet nousseet vaikka hapot tuntuivat nousevan korviin. Että pitänee tässä vähän tuumata.
Tuumaillaan.
Mehis
ps. Reissuhan siis huipentui eiliseen Helsinki-Vantaan lastaajien ym kenttähenkilöstön lakkoon. Kajaanin kone peruttiin ja pääsin taas matkustamaan bussilla Oulusta Kattiin. Ihan niinkuin nuo Östersund-Idre ja Idre-Östersund bussimatkat eivät olisi tälle reissulle jo riittäneet... Ai niin, ne tavarathan tietenkin on taas siellä kentän lastaajien heiteltävänä. Toivottavasti jeesusteippi pitää...
Matkahan alkoi henkkohtaisesti jo keskiviikkona iltalennolla Hesaan. Hotellibussissa nostaessani aselaatikkoa kuljetustelineeseen huomasin piipun tulleen ulos laatikosta. Pikkisen aikaa zuumailtuani hokasin toisen päätypalasen lähteneen kokonaan lennon tai kuljetusten aikana kokonaan pois. Thänksit niille siellä lentokentän lastauksessa.. Tästäkin. Onneksi leikkaa liimaa kopioi toimii ja jeesusteipillä kaikki pysyy kasassa.
Idressä vallitsi pikku vesari reenipäivänä. Ensimmäiseksi kisapäiväksi keli kylmeni nollaan ja baana muuttui sen mukana tykkilumi hile mössöksi. Numerolla 80 startatessani ei ekassa wassu nousussa meinannut meikäläisen wassu kulmilla saada suksea liukumaan mössön seassa millään. En hokannut laittaa suksea muiden (leveämmällä kulmalla) jättämiin jälkiin. Meno olikin teknisesti melko vaisua ja kellokaan ei tästä tykännyt. Ammunta 1+1 ei sekään auttanut asiaa. Sija oli jotain häntäpäätä.
Sunnuntaille keli kuivui edelleen enkä enää edes harkinnut vesarisuksia. Mössö oli vain pahentunut edellispäivästä vaikka nyt lähtönumero oli 42. Jyrkässä nousussa isoin homma oli nostaa jalkaa mössöstä ylös.. Ammunta toimi sykkeen läpi tunkeilusta huolimatta ja nollat taulussa kummankin paikan jälkeen. Sijaksi tuli 56. Hiihtämisestä vain puuttuu se jokin ja analyysinä voisi sanoa wassu pätkät menee vielä ihan jees sekä ihan jyrkkä pätkä myös, mutta erot syntyvät loivassa kuokkamäessä. Ainakaan sunnuntaina ei löytynyt yhtään tarvittavaa lyöntiä kohtiin joissa oikeasti pitäisi lyödä. Syke on tullut kisoissa epämääräisesti läpi, joten laitoin mittarin kisaan. Ei oikein nuo sykkeet nousseet vaikka hapot tuntuivat nousevan korviin. Että pitänee tässä vähän tuumata.
Tuumaillaan.
Mehis
ps. Reissuhan siis huipentui eiliseen Helsinki-Vantaan lastaajien ym kenttähenkilöstön lakkoon. Kajaanin kone peruttiin ja pääsin taas matkustamaan bussilla Oulusta Kattiin. Ihan niinkuin nuo Östersund-Idre ja Idre-Östersund bussimatkat eivät olisi tälle reissulle jo riittäneet... Ai niin, ne tavarathan tietenkin on taas siellä kentän lastaajien heiteltävänä. Toivottavasti jeesusteippi pitää...
<< Home