Jos sen Millerin näkisi

Nyt ollaan täällä päästy jo vapaatakin hiihtämään kun ilma lauhtui. Aikas kylmä tuuli puhaltelee ampumahiihtostadionilla, mutta eihän se haittaa kun sormia ja varpaita. Tiedä sitten kuinka toppatakkimies siellä pärjäilee. Ei kyllä kateeksi käy.
Iltalenkillä hokasin, että täällähän voisi törmätä livenä vaikka Bode Milleriin tällä viikolla. Ei ois paha ei. Siinä siis höpöhöpötavoite loppuviikolle. Se itseasian eli ampumahiihdon loppuviikon tavoittena olkoon mahdollisimman onnistuneet harjoitukset.
Ongelmia tuottavat normaalia lyhyemmät sukset joita tälle vuodelle tuli. Päätinkin tänään etten niillä enää hiihdä täällä. Vanhat tuntuvat rautatiekiskoille uusien jälkeen. Jos jalat pysyisivät näin vähän paremmassa kunnossa eikä tartteisi hiihtää inhottavien tuntemusten kanssa. Tästä tulikin mieleen, että kiitokset sinne Lahden suunnalle monojen olinpaikan selvittämisestä ja linssien toimittamisesta!! Tullaan sitten joskus Melrose porukalla!
Jos sen Millerin näkisi.
Mehis