Jyrinää

Ensin hävisi metsikkö, sitten tuli uima-altaan pohja ja nyt tuli kaikki mahdolliset rakennuskoneet. Nukkuminen on varsin hankalaa korvatulpilla, saati sitten ilman. Koneet muistavat jylistä aina siihen saakka, kun on lähdössä toiselle lenkille. Joten päiväunetkin on vähän niin ja näin. Mutta jyrinään kait tottuuu! Vai mitä?
Aamulla oli vuorossa kahteen vuoteen ensimmäinen sauvarinne. Olipas se kivaa! Vinkki sinne lahden taakse: Näitä lisää!
Jos minä en ole mennyt lujaa, niin ainakin rullani kuulemma saivat kovaa kyytiä, kun uusien tähtien vauhdittama 0-ryhmä hiihti leirikisan täällä Katissa. Jospa se vauhti sitten tarttuisi niistä.
Nyt täytyy lähteä päivittämään taas varustepuolta.
Jyristään,
Mehis Maija