Ramsaun leiriraportti, osa 2
Leirin pituudeksi tuli yhteensä 10 treenipäivää + matkustuspäivät. Ensimmäinen kokonainen viikko meni joka päivä treenatessa kahdesti. Yhtenä päivänä oli iltapäivällä pelkästään ammuntaa. Loppuviikosta sain jo omankin ampumapaikan, joten oli vähän mukavampi fiilis tehdä reenejä. Alkuviikko menikin liiton paikoilla ampumiseksi. Ryhmässä on muutenkin paljon porukkaa ja kun me ei ryhmättömätkin ammuttin samoilta paikoilta, oli välillä vähän ruuhkaa. Ja ei ollut oikein hieno fiilis ampua muiden paikoilta. Toivottavasti en aiheuttanut kovin monia ärsytyksiä niinä parina päivänä, kun ammuin paikoiltanne!
Vuokarasin myös ampumamaton Sportbürosta. Tosi hyvä käytöntö muuten: Maton vuokraus maksaa 80 €, josta saa takaisin 76 € mikäli maton palauttaa ehjänä! Ikävämpi puoli maton vuokrauksessa on se, että ampumapaikka sijaitsee aika pitkän matkan päässä parkkipaikalta. Lisäksi ampumapaikka on melko jyrkän mäen päällä. Myöskään ampumamaton koko ja paino ei ollut mistään pienimmästä ja keveimmästä päästä. Oli vissiinkin aika huvittavan näköistä, kun raahasin mattoa ampumapaikalle. Eräs ulkomainen ampumahiihto valmentaja repesi aivan täysin kesken lauseensa kävellessään vastaan. Mutta oli siltä matolta kyllä hyvä ampua, eli kannatti raahata!
Ensimmäisen viikon jälkeen ja kaikkien alhaalla asuneiden suomalaisten lähdettyä oli ohjelmassa lepopäivä. Mietin, että mitähän sitä tekisi: Lähtisinkö tutkimusmatkalle Obertilliachiin vai Adidas Outletstoreen? Lyhyempi ajomatka voitti, eli ei kun PikkuPösön nokka kohti Saksan ja Itävallan rajaa. Adidas Outletstore osoittautui oikeaksi pyöräilijän ja urheilijan ihanne kaupaksi. Harmi vain, kun pyöräilykenkiä ei ollut lasten puolella! Ja aikuisten puolella pienin koko oli 6,5. Vähän iso 3,5:een jalkaan!
Ruoka oli muuten aivan mahtavaa Kobalhofissa, jälleen kerran. Kaipaamaani Sacherkakkua oli vain paljon harvemmin tarjolla, kuin edellisellä kerralla. Nyt tämä Sacherkakku nautinto osui lepopäivän lounaalle. Tuli syötyä aika monta palaa... Nam!
Toisen viikon siis reenailin ihan yksikseni. Ja mukavaa oli silti! Ruokailuissa juttuseuraa riitti ja oli muutenkin mukava fiilis. Toisella viikolla alkoi vain olla jo niin paljon porukkaa, että hissiin sai jonottaa vähän kauemmin kuin ensimmäisellä viikolla. Sikäli mikäli ei halunnut mennä aikaisin hiihtämään.
Viimeisinä päivinä aurinko paistoi, mutta öisin oli jo kylmempää. Niinpä ylhäällä lumi oli pakkaslunta mikä vähän verotti luistoa. Jossain vaiheessa latu oli myös vähän jäinen ja jostain syystä yksi mutka oli tavallisuudesta poikkeavan jäinen. Tulin siihen sitten ihan niinkuin ennenkin, en jarrutellut vaan lähdin askeltelemaan. Noh, eihän siinä sitten voinut käydä mitenkään muuten kuin pahasti. Eli kohta sitä tultiin pikkurilli ja takamus edellä jäätikköön. Auts! Ja takana tulijat meinasivat rysähtää päälle. Nyt sitten toivotaan, ettei kaatuminen aiheuttanut mitään takapakkeja selän paranemisessa.
Muuten leiri meni lähes kommeluksitta. Mitä nyt yhtenä iltana vähän pakkailin ja otin jotain auton takakontista. Samalla kun löin takakonttia kiinni auton avaimet tippuivat maahan. Oli sitten jo niin pimeää, että meni vähän aikaa, että löysin avaimet maasta. Löydettyäni avaimet, yritin laittaa avaimista autoa lukkoon. Auto ei sitten suostunutkaan menemään lukkoon! Se kävi lukossa, mutta aukesi heti takaisin. Ja takakontti ei enää auennut eli se tuntui olevan jumissa. Mutta kuitenkin takakontin valo paloi, ihan niinkuin se olisi jäänyt auki. Lopulta käynnistin auton ja silloin vasta show alkoikin! Takakontin valo vilkkui ja jokin varoitusääni ulisi koko ajan kovemmin! Lopulta laitoin auton lukkoon ovesta ja sammutin takakontin valon valokatkaisijasta. Vasta seuraavana aamuna hokasin, mistä tässä kaikessa oli ollut kyse. PikkuPösön takakontin ikkuna-osa oli jotenkin auennut ja tästä johtuivat kaikki ongelmat. En kyl tajua et miten sain ikkunan auki, sillä yritin temppua uudelleen, enkä onnistunut... Mutta loppu hyvin kaikki hyvin!
Jatkoa taas pian! Kotiinkin päästiin, kylläkin mutkien kautta.......
Mehis
Vuokarasin myös ampumamaton Sportbürosta. Tosi hyvä käytöntö muuten: Maton vuokraus maksaa 80 €, josta saa takaisin 76 € mikäli maton palauttaa ehjänä! Ikävämpi puoli maton vuokrauksessa on se, että ampumapaikka sijaitsee aika pitkän matkan päässä parkkipaikalta. Lisäksi ampumapaikka on melko jyrkän mäen päällä. Myöskään ampumamaton koko ja paino ei ollut mistään pienimmästä ja keveimmästä päästä. Oli vissiinkin aika huvittavan näköistä, kun raahasin mattoa ampumapaikalle. Eräs ulkomainen ampumahiihto valmentaja repesi aivan täysin kesken lauseensa kävellessään vastaan. Mutta oli siltä matolta kyllä hyvä ampua, eli kannatti raahata!
Ensimmäisen viikon jälkeen ja kaikkien alhaalla asuneiden suomalaisten lähdettyä oli ohjelmassa lepopäivä. Mietin, että mitähän sitä tekisi: Lähtisinkö tutkimusmatkalle Obertilliachiin vai Adidas Outletstoreen? Lyhyempi ajomatka voitti, eli ei kun PikkuPösön nokka kohti Saksan ja Itävallan rajaa. Adidas Outletstore osoittautui oikeaksi pyöräilijän ja urheilijan ihanne kaupaksi. Harmi vain, kun pyöräilykenkiä ei ollut lasten puolella! Ja aikuisten puolella pienin koko oli 6,5. Vähän iso 3,5:een jalkaan!
Ruoka oli muuten aivan mahtavaa Kobalhofissa, jälleen kerran. Kaipaamaani Sacherkakkua oli vain paljon harvemmin tarjolla, kuin edellisellä kerralla. Nyt tämä Sacherkakku nautinto osui lepopäivän lounaalle. Tuli syötyä aika monta palaa... Nam!
Toisen viikon siis reenailin ihan yksikseni. Ja mukavaa oli silti! Ruokailuissa juttuseuraa riitti ja oli muutenkin mukava fiilis. Toisella viikolla alkoi vain olla jo niin paljon porukkaa, että hissiin sai jonottaa vähän kauemmin kuin ensimmäisellä viikolla. Sikäli mikäli ei halunnut mennä aikaisin hiihtämään.
Viimeisinä päivinä aurinko paistoi, mutta öisin oli jo kylmempää. Niinpä ylhäällä lumi oli pakkaslunta mikä vähän verotti luistoa. Jossain vaiheessa latu oli myös vähän jäinen ja jostain syystä yksi mutka oli tavallisuudesta poikkeavan jäinen. Tulin siihen sitten ihan niinkuin ennenkin, en jarrutellut vaan lähdin askeltelemaan. Noh, eihän siinä sitten voinut käydä mitenkään muuten kuin pahasti. Eli kohta sitä tultiin pikkurilli ja takamus edellä jäätikköön. Auts! Ja takana tulijat meinasivat rysähtää päälle. Nyt sitten toivotaan, ettei kaatuminen aiheuttanut mitään takapakkeja selän paranemisessa.
Muuten leiri meni lähes kommeluksitta. Mitä nyt yhtenä iltana vähän pakkailin ja otin jotain auton takakontista. Samalla kun löin takakonttia kiinni auton avaimet tippuivat maahan. Oli sitten jo niin pimeää, että meni vähän aikaa, että löysin avaimet maasta. Löydettyäni avaimet, yritin laittaa avaimista autoa lukkoon. Auto ei sitten suostunutkaan menemään lukkoon! Se kävi lukossa, mutta aukesi heti takaisin. Ja takakontti ei enää auennut eli se tuntui olevan jumissa. Mutta kuitenkin takakontin valo paloi, ihan niinkuin se olisi jäänyt auki. Lopulta käynnistin auton ja silloin vasta show alkoikin! Takakontin valo vilkkui ja jokin varoitusääni ulisi koko ajan kovemmin! Lopulta laitoin auton lukkoon ovesta ja sammutin takakontin valon valokatkaisijasta. Vasta seuraavana aamuna hokasin, mistä tässä kaikessa oli ollut kyse. PikkuPösön takakontin ikkuna-osa oli jotenkin auennut ja tästä johtuivat kaikki ongelmat. En kyl tajua et miten sain ikkunan auki, sillä yritin temppua uudelleen, enkä onnistunut... Mutta loppu hyvin kaikki hyvin!
Jatkoa taas pian! Kotiinkin päästiin, kylläkin mutkien kautta.......
Mehis
<< Home