Diary

Tosi hyvä fiilis, vaikka polvi vähän reistaakin

2011-07-25T14:48:00.002+03:00

Se on kohta jo elokuu. Reenaminen on edennyt suunnitellusti (tai lähes suunnitellusti). Reenejä olen tehnyt Vuokatissa, Pärnällä ja Ylläksellä. Valmennuksessa olen jo useamman vuoden ajan käyttänyt neuvonantajaa, eli hän on läpikäynyt varsinkin kovien/leiriviikkojen harjoitukset. Tällä kaudella on homma mennyt eteenpäin ja ollaan taas kauden 2006 tasolla valmennusyhteistyössä. Neuvonantajani sai tänään muutaman muunkin neuvottavan, kun hänestä tuli Ruotsin ampumahiihto naisten ryhmävalmentaja. Onneksi Ruotsissa osataan tarttua oikeisiin ihmisiin, kun uusia ihmisiä tarvitaan. Jotenkin tuntuu, että Suomessa ei osata valita oikeita ihmisiä tai jos niitä oikeita ihmisiä on valittu, niin niille ei ole annettu työrauhaa/mahdollisuuksia omien ajatusten esiin tuomiseen tms.
Onnittelut ja zemppikset Markolle! Itse painiskelen lievän polvi ongelman kanssa, joten en todnäk mene huomenna Kontiolahdelle Ibu cupin rulla-ampumahiihto katsastuksiin. Startin keltapyörä rullilla kisailu/reenaaminen ei vieläkään ole mahdollista/järkevää. Tärkeintä olisi tällä viikolla saada tehtyä kaikki suunnittelut tehoreenit. Ja jatkaa siitä sitten kohti syksyn harjoituksia kovempana ampumahiihtäjänä. Täytyy toivoa, että mahdun Suomen 8 naisen listalle Kontun Ibu rulla cupiin. Meni vaan usko minkäänlaiseen reiluun meininkiin ihan lopullisesti viime tammikuussa, joten mikä vaan voi olla mahdollista... Mutta eteenpäin ja muut päättää, mie vaan urheilen. Ja varmasti olen liian pienikin ja hiihdän liian hiljaa ja ammun liian huonosti.
8)
Jotenkin oikeesti tosi hyvä fiilis tuosta Markkis hommasta... Hih! Näytä niille!! 8)
Mehis

RIP

2011-07-05T22:04:00.001+03:00

"Urheilu antoi minulle paljon, paljon se myöskin otti. Nyt ei ole enää kiire. Taistelu on ohi. On aika uuden elämän. Kauan sitten, kun pienenä poikana Tervanevalle ensimmäisen kerran jalkani upotin, alkoi elämässäni suuri seikkailu, josta tuli loputon tuska. Vajosin ja nousin, yhä uudestaan ja uudestaan. Tuhannet litrat hikeä ja kyyneliä saivat nyt surun sävyt. Sieltä ammensin myös vahvuuden, jonka avulla selviän tästäkin vastoinkäymisestä. Vielä kerran korviini kantautuu tuon hiljaisen Tervanevan mystinen kutsu. Nöyränä, kiitollisena ja yksinäisenä vaellan sinne nyt vastatuulessa viimeisen kerran takaisin, polvistun, myönnän tappioni ja pyydän sielulleni rauhaa."

RIP

Yksilö ja joukkue

2011-05-16T23:29:00.000+03:00

Maailman mestaruus tuli lätkässä hetki sitten. Mestaruuden voitti joukkue. Valmentaja Jalonen analysoikin heti pelin jälkeen joukkueesta: "Loistavat johtajat ja kukaan yksilö ei nostanut itseään esille." Kuulostaa toimivalta tiimiltä. Vaikkei yhteisiä päiviä joukkueelle tule loppupeleissä vuoden aikana kovin paljon. Verrattuna ainakin esimerkiksi lätkän seurajoukkueisiin tai ampumahiihto joukkueisiin. Silti Ruudun Tuomo kommentoi perinteiseen miltä nyt tuntuu kysymykseen: "Tuntuu hienolta voittaa parhaiden kavereiden kanssa. Tältä se näyttää, kun jengi välittää toisistaan." Kuulostaa vielä hienommalta.
Venäjä pelissä esiin nousi yksilö, Mikael Granlund. Nuorukainen pelasi kuin olisi ollut harjoituksissa pihapeleissä, eikä siinä tärkeässä niin sanotussa kuoleman pelissä. Hän osasi nauttia hetkestä ja sulkea kaiken ympärillä olevan hässäkän pois. Ja ennenkaikkea uskaltaen tehdä sen mitä osaa pelitilanteessakin! Taitoja joita vaaditaan ampumahiihdossakin varsinkin penkalla.
Yksilöurheilu on varsinkin maajoukkue tasolla myös joukkueurheilua, lukuunottamatta tietenkin kisatilanetta. Kisasuorituksen aikana yksilöurheilija on yksin, ei tule kaverilta apua tai kaveria ei tarvitse auttaa. Mutta tarvitseeko silti menestyvän yksilöurheilijan olla itsekäs, vain omaa etua ajava kusipää? Toivottavasti ei.
Suosittelen kaikille yksilöurheilijoille kuukauden pakollista osallistumista toimivan joukkueen toimintaan.
Mehis, se Viinijärven Urheilijoiden oman ikäluokan pesisjoukkueen kapteeni

SM Kontiolahti

2011-04-04T11:17:00.010+03:00

Kuva: I.L.E. Sport

Ranskan Ibu cupista lähtien olin odottanut viime viikonloppua todella kovasti. Olihan ohjelmistossa vihdoin SM-kisat amppiksessa ja kaikki tytöt samalla viivalla sitten marraskuun alun. Koko homma meinasi mennä ihan pieleen jo viime viikon tiistai iltana. Nogga meni ihan tuggoon, keskiviikkona tuli kurkku kipäksi ja torstaina kävi lämpöä. Oli todella voimaton olo perjantaina. Lauantaina kuitenkin pääsin kuin pääsinkin viivalle. Olo oli siis mitä oli. Lisäksi latu liippautui ja kostui huomattavasti suksen testauksen ja lähdön välillä. Voi sanoa, että kisa oli taputeltu meikäläisen osalta jo lähtösuoralla. Suksi ei pysynyt alla yhtään ja kitkakin oli melkoinen. Lopputuloksena tälle kaikelle oli kaikkea muuta kuin ronssia, nimittäin sija 6. ja palkinnoksi pienet porot.

Sunnuntaille keli muuttui jo normaaliksi vesikeliksi, joten minullakin oli suksi joka meni eteenpäin. Olo oli todella huono, muttei liian huono kisaamiseen. Olon takia kuitenkin otin yhteislähdön alun todella rauhassa ja peesailin vain muita. Toisen lenkin otin vielä myös mahdollisimman hapottomasti ja muutkin kierrokset ajattelin vain, että pitää jättää kunnolla paukkuja (ne mitä oli kropassa olemassa tällä hetkellä) viimeiselle lenkille. Ammunta piti nimittäin minut mukavasti hopea kamppailussa. Viimeiselle lenkille pääsinkin toisena ja uskalsin edes vähän ahdistaa. Ja maaliin tulinkin monista muiden kilpureiden taustajoukkojen spekulaatioista huolimatta toisena.. Taisin jopa saada lisää eroa muihin takana tuleviin. Mestari Mari meni mänöjään! Suksi oli su ok, siitä iso kiitos voitelijalle!!! Palkinnoksi tuli vähän isompi poro ja se hopea mitali. Ehkä sitten ensi vuonna se pronssi pikamatkalta... 8)

Kuva: I.L.E. Sport

Kiitokset kaikille kauden aikana menossa mukana olleille,

Mehis

Team Kallesport

2011-03-27T12:20:00.017+03:00

Sileän SM-viesti takana Team Kallesportin joukkueessa. Ann-Mary aloitti varsin kelvosti ja tuli vaihtoon tasapääjuoksulla sijalla 7. Irina jatkoi viestiä ja tuli vaihtoon sijalla 12. Meikälle oli taas vaikeaa hiihto ilman asetta. Ei oikein se hirveä iskettäminen ja loikkailu lähtenyt. Niinpä jokunen joukkue meni ohi, vaikka joistakin jopa minä pääsin ohi. Maaliin tulin lopulta sijalla 17. Ei tainnut Ann-Mary saada ensi vuodeksi toisen rivin lähtöpaikkaa? Ugh.
Keli oli pikku pakkasella ja minulla oli ainakin lumen päällä melkoista kitkaa. Moni meni ohi alamäkien jälkeen ja peesiin ei ollut mitään tsäänsiä meikäläisen alamäkien loppuvauhdeilla. Luistelin sauvoitta jo monta metriä ennen muiden hiihtämään aloittamista. Eräs kannustaja oli jopa huomannut, että olin hiihtänyt jo wassua kun muut vielä kyykkäsivät. Että taas sellainen päivä. Voisko sanoa, että nakertaa aikalailla. Sukset lähtivät huoltoon, joten jos taas ens kerralla ois parempi päivä. Enää onneksi kaksi kisaa tälle kaudelle. Ja niissä on sentään mukana yleensä meikäläisen paras osa-alue urheilussa: makoilua ja pysähtymistä ampumamatolla. Osuminen tauluihin makoilun ja pysähtelyn aikana onkin jo sitten ihan eri asia!
Mehis
ps. Kaikki naapurin akat ja/tai pirpanat/liinaharjat vetelee mitskuja joka matkalta Puijolta. Onnittelut heille. Samoin vielä super onnittelut sille yhdelle maailman parhaalle ampumahiihtäjälle! Ootte te kaikki vaan kovia!

Finales de l’IBU CUP – Le Grand Bornand

2011-03-16T21:23:00.009+02:00

Viime viikolla oltiin Suomen kahden hengen minijoukkueella Ranskassa Ibu cupin finaaleissa Le Grand Bornandassa. Ohjelmistossa oli maanantaina kohteeseen saapumisen jälkeen pari reenipäivää ja niiden jälkeen torstaina normaalimatka, perjantaina välipäivä, lauantaina pikamatka ja sunnuntaina takaa-ajo. Huoltoa ei ollut omasta takaa, mutta onneksi "naapuri voitelukopista" sai melko kelpoa apua suksien luistatukseen. Kohdistuksiin saatiin apuja Hollannilta diilillä "pääsette kohdistamaan makuupaikoille jos autatte meitä". Joten huoltojoukot oli juottoja myöten todella oookoo!
Kelit oli varsin haastavat keväisen kelin ja noin +15 asteen lämpötilan ja auringon paisteen takia. Voi kyllä vaan todeta, että normimatkalla oli super suksi! Keli oli hidas ja kokonaisaika kisassa oli kauden pisin sekä normi että pikamatkalla. Silti sain melko ookoot aikaerot kärkeen suksella. Ammunta ei vaan natsannut yhtään. Thänksit Suomen 2 viikon pakkasjaksolle ja niiden perään olleelle silmätulehdukselle. Eli ammunta kisoissa noin puolet kehnompaa kuin keskimäärin, mutta silti sain ihan ok sijoja. Normimatkalla olin 24. sakoilla 0+1+2+1, pikamatkalla 31. 2+0 sakoilla (+3.11 voittaja Tikulle jääneenä, jolla nolla sakkoa) ja takaa-ajossa sijaksi tuli super huonon kisan jälkeen 41. sakoilla 1+2+1+2.

Mein pointti oli, että kunto on suksen luistaessa ihan ok. Kauden mittaan on ollut melkoisia ongelmia suksen kanssa, joten oli varsin jees saada tähän kauden loppuun pari ookoo suoritusta. Jonkinlaista parannusta olen saanut suunniteltua tulevaa kautta ajatellen suksiin, joten jospa ei enää olisi 1,5 lämpöasteen sisällä suksen toimivuusalueet tulevaisuudessa...
Le Grand Bornand oli ehdottomasti paras kisapaikka ikinä. Lisäksi järjestelyt olivat todella mainiot. Huippu paikka. Melko mainiot profiilit ladulla! Huiput kelit. Ja ennenkaikkea pari hyvää suoritusta. Huippu viikko.

Mehis

And big thanks to our service team!! You were great!

The Putki

2011-02-09T22:02:00.007+02:00

Kauden tässä vaiheessa alkaa jo olla aika monta kisaa ja kohdistusta takana. Kauteen on mahtunut jo jos jonkinlaista kisaviikkoa.
Ibu ja maailman supissa on tällä kaudella ollut välillä bronx meininki ja välillä amatöur meno ampumapenkalla. Joulukuussa oli huollon lisäksi valmentajakin mukana Ibu cupissa. Valmentajasta teki hyvän vielä se, että koutsilla oli myös putki. Ja jopa näyttölätkä. Valmentaja+putki+näyttölätkä onkin ollut joulukuun jälkeen varsin harvinaista FIN kohdistuspaikalla. Ainakin meikäläisen ollessa milloin missäkin supissa yrittämässä kohdistusta milloin minkäkinlaisissa olosuhteissa. Tammikuussa on penkalta löytynyt yhdistelmiä koutsi+putki tai pelkkä koutsi (jolle on hommattu sitten jostain putki) tai sitten vaan ihan pelkkä putki. Näistä yhdistelmistä melkein toimivin on ollut pelkkä putki. Mikäli putki on ollut urheilijoiden omassa käytössä. On ainakin nähnyt osumat ja päässyt selville myrskytuulen metkuista. Vaikkei mitään palautetta saakkaan yksittäisten osumien/tuulen puuskan vaikutukista, kun ei tiedä kuinka viiden laukauksen sarjan osumat menevät tauluun noin niinkun tarkasti. Siis minne mikäkin laukaus meni. Eli ennakoiden arvointi/otto on melko hankalaa.
Sitten se, että ollaan oltu jopa ilman putkea reissussa on ollut melko kivaa. Vielä pikkuisen mukavampaa on ollut kysellä putkea lainaan ja sitten vielä kun palautuksen kanssa on ollut pieniä onkelmia, niin ei olla voitu enää edes turvautua viime vuoden putkijärjestelyyn. Viime vuonnahan The IBU cup Race Director kuljetti meille putkea paikasta toiseen Ibu autossaan. Onneksi meitä onnettomia/rahattomia/ibu cup on ihan turha -tyyppejä autetaan. Edes muiden maiden/järjestäjien/ibu tyyppien toimesta.
Scopen kanssa on myös hauska kävellä kisan kohdistuspaikalle. Lähes kaikki muiden maiden kilpurit katsovat melko pitkään putken kanssa kävelevää kilpuria. Valmentajista puhumattakaan. Sitten vasta ilo irtoaa, kun alkaa itse virittelemään putkea toimintavalmiuteen penkalla. Nauravia ja epäuskoisia katseita tulee joka suunnasta. Varsinkin nyt, kun olemma maapisteissä sen verran hyvin, että ympärillä on kaikki ne maat joilla on kohdistuspaikalla radiopuhelimet, vara-aseet ja useampi koutsi. Ja putkihan on meillä siinä urheilijoiden puolella tietenkin, eikä siellä virallisella putkien ja koutsien alueella.
Näilläkin järjestelyillä ollaan tällä tavalla selvitty Ibu cupista. Nythän meillä on kuitenkin ollut liiton puolesta suksihuolto. Suksihuolto vaan on joutunut järkkäilemään kaikki muutkin hommat. Siis ne paperihommat ja kokoukset ja muut. Olipa koutsia tai koutsia+putkea ollut pelipaikalla.
Samalla viivalla lähtöpaikalla ollaan ja toivottavasti vielä joku päivä jo ihan kohdistuksesta alkaen.
Mehis, se jonka putkea ei edes kelpuuteta matkaan 8)

Raahen kautta Osrblieen

2011-02-07T15:26:00.005+02:00

Altenbergin jälkeen keräilin motivaatiota ja harjoittelin pari viikkoa. Kävin myös Raahessa sileäen kisoissa, koska se hiihto vois mennä paremminkin. Sileän kisa olikin varsin jees, vaikka se pikkisen oudolta tuntuukin heilua hulluna ilman asetta. Se on kyllä ihan eri laji. Huolimatta mustasta ja nihkeästä kilometristä 2,5km-3,5km sain vikalla kilsalla nostettua itseni takaisin kisan keulaan.

Sitten jännitettiin, että päästäänkö Osrblieen vai ei. Päästiin kisaamaan ja lähdin suurin odotuksin (siis omin suurin odotuksin) kisaamaan. Matkustuspäivä oli torstai ja keskiviikkona oli reenissä kaikki ok. Noh, matkustamisen jälkeen oli jaloittelulenkillä jalat jotenkin oudon tuntuiset. Mutta se on ihan normaalia. Olo kuitenkin jatkui vielä perjantainakin reenissä ja reenin jälkeen. Noh, sekin on ihan normaalia noin kun mennään kisapaikalle vasta torstaina. Lauantaina kuitenkin oli normaalimatka ja aivan ihme keli. Taisin valita liian kostean kelin suksen ja olotila oli kuin liimassa olisi liuttanut suksea väkisin. Lisäksi ampumaolosuhteet olivat todellaTODELLA haastavat tuulen takia. Selvisin penkalta kuitenkin 0+1+1+0 saldolla jonka ansiosta sijoitus oli 22. Plääh.

Sunnuntaille baana vettyi jo lähelle normi vesaria ja suksikin meni mukavammin. Vaikken uskaltanutkaan enää edes valita ropelia. Se petti niiiiiin syvästi lauantaina. Noh, oikeasti ihan sama lopulta minkä suksen valitsin tai olin valitsematta. En nimittäin meinannut päästä edes ensimmäisen sillan yli. Sen verran oli jalat poissa pelistä. Jaloissa vallitsi tunnottomuus, voimattomuus, hervottomuus, pakotus ja mitähän vielä voikaan tuntua kun jokin hermo on puristuksissa selästä. Eli se siitä kisasta.

Pikkisen niinkun harmittaa, kun meni se Altenberg niin hyvin ja kunto on edelleen ihan sama. Niin selkä alkoi yhtäkkiä krenaamaan. Enkä edes ole kaatunut, liukastellut tai muutakaan. Eli ei tämä mitään vakavaa voi olla. Lienen vaan mokannut jotain. Se oli tälläinen to-su tällä viikolla selän osalta. Näitä aina silloin tällöin tulee pitkässä juoksussa. Ja joskus ne sattuu kisoihin. Nyt vaan oli ehkä huonoin mahdollinen ajankohta tuolle. Ei vaan voi mtn.

Mehis, pettynyt

Vihdoinkin +2.08 (10)

2011-01-18T12:38:00.003+02:00

Altenberg 14.1. noin klo 14.55: Vihdoinkin +2.08 (10). Suorituksessa oli paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. Silti paras suomalainen ja ok lähdöt takaa-ajoon. Sija oli vasta 40., koska naisten taso on tasoittunut huimasti viime aikoina Ibu-cupissa. Esim Novessa tuolla aikaerolla olisi ollut noin 20. sijalla edellisenä viikonloppuna. Mutta juuri nyt sijalla ei ollut yhtään mitään väliä, ainoastaan aikaerolla. Ja ennen kaikkea viimeisen kierroksen tunteella hiihdossa! Vihdoin sain ahistettua ja kroppa kesti happoa!!!

Takaa-ajossa oli meikäläisen lihakset ihan tyhjät. Ei tullut mitään hiihdosta ja kolmannella kierroksella tuli kamala nälkä. Ei jaksanut enää edes ampua. Eli se "ampumaongelma" pukkasi taas esiin. Sakot siis 0+0+1+2. Sijaksi tuli 46.

Sitten pakkasin sukset, vaatteet ja kaikki selän kunnossa/liikkeessä pito härpäkkeet kasseihin ja tulin takaisin Suomeen.

Mehis

2011-01-11T18:24:00.004+02:00

Obertilliachin jälkeen on tapahtunut paljon. Joulutauko meni lähinnä selkää hoidattaessa ja itse hoitaessa. Eli kovin montaa hyvää reeniä en saanut aikomuksista huolimatta tehtyä. Sitten tuli vielä tämä Oberhof juttu juurikin tähän saumaan. Eli pääsin kun muitakaan ei ollut laittaa viivalle Oberhofin viestiin. Sinänsä ihan jees juttu, en olekkaan odottanut viestipaikkaa kuin kaudesta 2006 saakka. Mutta tietenkin se paikka tuli nyt, kun selkä oli huonommillaan moneen vuoteen. Lisäksi kisassa eikä ennen kisaa ollut palaset ihan kohdallaan. Kaiken huippuna oli sumu, jonka takia en nähnyt täpliä ollenkaan tähtäinten läpi. Aika vaikea yhtälö saada niitä laikkoja alas...
Noh, monelle muulle huono viesti suoritutumiseni oli mukavaa. Eipähän tartte enää valita meikäläistä mihinkään vaikkei olisi muita vaihtoehtoja. Valinnoissa voi käyttää nyt mieluummin ei ketään tai vaikka naapurin mummoa kuin PikkuMaijaa.
Eniten ketuttaa se, ettei kukaan edes kysellyt mitään viestin suorituksesta. Ainoa feedbakki oli, että pakkaa sukset äkkiä Nove Mestoon. Novessa sain tehtyä penkalla ihan kettuillessaan normi suoritukset. Normimatkalla olin 27. 0+0+0+0 sakoilla. Ja pikamatkalla sain kanssa 0+0 sakot. Oli pieniä välineongelmia kostuvan kelin suhteen ja tuli valittua suksia jotka imivät. Se pudotti hiihtosuoritusta, mutta sille ei voi mitään.
Nyt nautitaan taas saksalaisesta sumusta täällä Altenbergissä ja toivotaan, että diopterin läpi näkyisi jotain kisassa perjantaina. Ja nyt kunnon vesikeliä vihdoin alle!!!!!
Mehis, se turisti

Ei vaan pääse

2010-12-17T18:51:00.003+02:00

Tuntee että pääsee paljon kovempaa, vaan eipä vaan pääse. Siinä tämän päivän kisan tuntemukset täältä Obertilliachista. Koko hermosto taitaa olla kaatumisen jäljiltä melkoisen sekaisin, kun jalat on siis ihan pihalla. Varpaita ei tunne ollenkaan ja sitä rataa kun hiihtää. Ampuminenkin on melkoista arpapeliä. Minulle tosi harvinaisia nykyjä mahtui tämän päivän kahteen ensimmäiseen laukaukseen sataprosenttia. Nyt pitää selvittää onko selälle mitään tehtävissä ja saada tämä homma taas haltuun. Ois niinkun kiva hiihtää sillain kuin pystyy. Tuntuu just nyt melkoisen turhalle kaikki hikiset pisarat ja tunnit mitä on kesällä ja syksyllä vuodattanut lenkillä. Kait sen vaan on pakko joku päivä natsata.
Mehis

Kaatuminen onnen ohi

2010-12-13T22:16:00.002+02:00

Paljon hyviä hetkiä ja paljon huonoja hetkiä on mahtunut pariin viime päivään. Viime viikko oltiin Obertilliachissa valmistautumassa seuraaviin Ibu cupeihin. Torstaina siirryttiin Italian puolelle Martelliin ja lauantaina oli eka reissipäivä. Ohjelmistossa oli normaalimatka Martellin yli 1700 metriä merenpinnasta sijaitsevalla stadikalla. Kisassa oli hyviä hetkiä välillä ladulla sekä penkalla. Mutta myös huonoja hetkiä. Etenkin alkuvauhti oli ladulla liian varovaista ja vika lenkki meni töpsyttelyksi. Penkalla alku oli ihan ok, vika paikka sitten vähän kosahti. Lopputulos oli kuitenkin meikäläiselle ihan jees, sija 24. sakot 1+0+0+2 ja keulaan +5.38. Paras normimatka joitamiin vuosiin, vaikka olikin vielä varovaista touhua osan aikaa ladulla.
Sunnuntai ei ollut meikäläisen päivä. Makuu kosahti ja heti makuu jälkeen alamäessä tuli jonkinasteinen sisäsuksivirhe, jonka seurauksena istuin yhtäkkiä jäisellä ladulla ja letka niinkun meni horisonttiin. Kaatumisessa takamus tömähti jäähän sen verran että loppu kisasta meni ihan ohi. Selkä/jalka oli melkoisen turtana. Täytyy toivoa parasta ettei olisi mitään mennyt. Perjantaina uutta reissipäivää pukkaa täällä Obertilliachissa. Sitä odotellessa!

Olos-Ylläs-Kontiolahti-Beitostölen

2010-11-30T12:15:00.002+02:00

Vuokatin katsastusten jälkeen suunnattiin Olokselle lumileirille. Olosuhteet olivat huiput ja minäkin pääsin reenailemaan liiton uuden lajivalmentajan valvovan silmän alla. Leirin ainoa miinus oli majapaikan pölyinen yms olotila sekä pakastuva sää. Niinpä piti jättää leirikisa väliin, kun pakkanen ei oikein ole viime vuosina hellinyt keuhkojani.
Olokselta tulon jälkeen alkoi olo olla melkoisen tukkoinen. Thänksit siis lomailuoloksen pölyisyys olosuhteiden. Poskiontelontulehdushan se tulla tupsahti kurkun karheuden siivittämänä. Ei auttanut kuin jättää KontU:n GP-kisat väliin ja toivoa taudin hellittävän ennen Beitöstölenin niin sanottuja (ja kait ne loppupeleissä sitten olivatkin) katsastuksia. Viime viikonloppuna ei norjalainen pakkasilmasto antanut meikäläiselle armoa yhtään ja kisasuoritus jäi kauaskauas toivotusta. Ei voida puhua edes selviytymisestä vaan hengityksen välttämisestä kisan aikana.. Ainoa helppo asia kisassa oli ammunta josta selvisin kumpanakin päivänä ilman sankorinkejä.
Nyt pieni tsekkaus vielä pikkisen vaivaaviin poskionteloihin ja pian toivottavasti reeniä taas ihan tosissaan. Sitten kohti Alppeja ja uusia mahdollisuuksia.
Kuinkahan kauan tässä taas jaksaakaan olla positiivisella mielellä??
Mehis, se joka kyllä jaksaa hengittää jos vaan kärsii hengittää...

Ilmastonmuutos

2010-11-04T23:06:00.004+02:00

Eka kisa takana tälle talvelle. Tällä kertaa ei voi sanoa, että eka kisa näille lumille. Nimittäin on sen verran ladun koostumus muuttunut pelkäksi jääksi ja vedeksi täällä Vuokatissa. Meikäläisen polvi ei tykkää tästä ilmastonmuutoksesta yhtään! Hiihtokin oli tänään sitten sen mukaista. Sijoitus oli 6., sakot 1+1 ja aikaa lisää 10 sek viimeiseen nimeen teksi tv:n tuloksissa.
Seuraavassa kisassa olisi tavoitteena kunnon mukainen, eikä olosuhteiden mukainen suoritus.. Ja kohta onneksi Lappiin. Siellä on talvi. Lunta. Pehmeää baanaa.
Seuraavaa kisaa odottaen,
Mehis

Yksin jäätiköllä 3/10

2010-10-01T21:40:00.001+03:00

HöU

2010-09-24T10:08:00.003+03:00

Ja mitäs sitten.. Sain ainakin heti elokuun Ramsaun jälkeen päivitettyä tukipohjalliset. Ja eipä ole sen jälkeen koskenut polveen (koputtaa puuta) edes lyhyillä juoksulenkeillä. Aika jees sanoisinkos!
Rullakisoihin en osallistunut koska olen ollut seuraton. Nyt sain itseni jälleen liitettyä Höytiäisen Urheilijoihin. Eli siihen seuraan josta koko ampumahiihto urani lähti käyntiin joskus vuonna 1992 tai 1993. Ammunnan alkeet opeteltiin ainakin perusteellisesti Onttolassa Hiltusen Pentin opastuksella! Kiitokset niiden perusteiden, olen tainnut joskus jopa jonkun laikan saada alas silloin tällöin kisoissa.
Tähän mennessä kevään/kesän/alku syksyn sairaspäivä saldo on 3. Joten aika vähällä olen tällä kertaa päässyt. Toivotaan että tää trendi jatkuis!
Pari päivää vielä vähän kevyempää reeniä ja sitten kunnolla hiihtoharjoittelun pariin, että jos vaikka ois keliä ja sais tällä kertaa hiihdon kasaan marraskuun kisoihin mennessä.
Reenejä, lunta ja kisoja odotellessa,
Mehis

Ramsaussa pari pistoa

2010-08-13T21:28:00.008+03:00

Olimma Ramsaussa Liiniksen kanssa reenaamassa viime ja tämän viikon alun. Mukaan saatiin Koutsi auttamaan reeneissä ja muissa kuvioissa nälkäpalkalla. Leiri ois varmasti alkanut hyvin, mikäli lennot ois ollu vaikka Riikan tai Ugandan kautta. Mutta tietenkin meillä oli ihan perinteisesti Helsinki lentolippujen kohteena jossain muodossa. Sehän sai aikaan sitten sen, ettei leirin alussa ollut kummallakaan amppiksella omia rullia ja sauvoja. Ja allekirjoittaneen ase oli myös hukassa. Mutta onneksi paikalla oli Roposet ja suksitallien tyyppejä, joten reenit saatiin vedettyä lainavehkeillä. Paitsi allekirjoittanut veti pari ekaa päivää pelkkää langlauffi reeniä, eli siis ilman ampumahässäköitä.
Leirin kovimmaksi reeniksi meitsillä oli jo ennakkospekulaatioissa muodostumassa leirin ensimmäinen harjoitus tiistai aamuna. Ohjelmistossa oli nimittäin JK 1.30. Mikä oli ihan hyvä, koska eihän mitään muita reenivermeitä ois ollutkaan kuin tennarit ja verkkarit. Eihän siinä Rittisbergille lähdettiin ja parin piston jälkeen oltiin takaisin hotellilla. Oli vaan kellossa 2.15 taulussa ja meitsi könkännyt toisella jalalla vikat 45 min. Ou jeah! Juoksukävelyt tuntuis olevan miun juttu. Juu ei. Onneksi polvi aikamoisesta ärtsähtämisestä huolimatta toipui heti seuraavalle aamulle ja sain tehtyä polvikivuttoman reenin. Alpinan monoja oli vain pikkisen ikävä ainakin kehräsluiden kohdilla. Mutta siis puuttuvat kamppeetkin tulivat sitten parin päivän soittelurumban jälkeen ja päästiin wassuttamaan ihan tosissaan Altenmarkista johonkin wassumäkeen useampia minuutteja. Ja kun meitsin asekin oli tullut, pääsin ampumaan huteja ilman rasitusta ennen iltapäivän huoltavaa reeniä.
Seuraavana päivänä ohjelmistossa oli meikäläiselle varsin haastava pitkä vaellus. Koutsi oli matkassa vain ekan piston, joten autokyyti pois oli koko ajan "tavoitettavissa". Ainoa ongelma olisi tainnut tulla mikäli jalat olisivat sopineet sopimuksen irti, että me välillä tehtiin "ainoita oikeita reittivalintoja tälle päivälle", eikä sitten lopulta tiedetty yhtään missä päin vuorta oltiin. Mutta ylös päästiin hissiasemalle ja meikäläisen vaellusten keston ennätys tässä viime vuosina tuli tehtyä. Iltapäivänä pääsin ihan yksin ampumaan sakkoja ilman rasitusta koutsin valvovan silmän alla.
Sit me levättiin vähän ja taidettiin hitusen amppistellakin. Ja sit me oltiin varattu Ramsaun kylän punttisalille vuoro. Mutta eihän sitä sunnuntaisin kukaan nyt siellä päin viitsi tulla avaamaan ovia. Onneksi Kobaldhofilla on moderni punttis ja hommaa sai räväköitettyä sielläkin. Moderni se punttis tosin oli joskus silloin kun Immo vai kuka se nyt olikaan löysi Ramsaun jäätikön. Seuraavana ohjelmistossa odotti taas sakkojen ampuminen ennen huoltavaa lenkkiä hissiasemalle ilman pistoja.
Seuraavana aamuna minua pelotti. Ohjelmistossa oli Pichlin nousua kertaa kaksi. Kuokka kuitenkin kulki sillain että kahdesti jaksoi hiihtää ylös ja lopussa vielä kiristääkin vauhtia. Joten kait se oli onnistunut harjoitus ja tekua sain sulavammaksi Koutsin valvovan silmän alla. Taidettiin kurvata vielä nousun jälkeen amppistelemaan ja osumaan tauluihin. Iltapäivällä taidettiin rullistella tiellä ylösalasylösalasylösalas. Koutsi taisi kylläkin vetää mäkivetoja ihan tosissaan vielä päälle.
Me amppikset vedettiin seuraavaksi tasuria pitkästi ja iltapäivällä taas ilman pistoja hissiasemalle. Sitten me lähdettiin Ruhpoldingiin. Vaikka siellä on remontti, sopi väliaikainen rata ja maasto meidän seuraavaan reeniin noin 99,9 prosenttia paremmin kuin Ramsaun ampumapaikalle tulo. Tämä lienee lopulta ollut se leirin ainoa oikea reittivalinta! Hyvä reeni mukavassa paikassa. Käytiin vielä tutustumassa testijuoksumäkeen, joka oli varsin jäykkä.
Sitten edessä oli enää kotimatka.
Kiitos Liinikselle reeniseurasta! Koutsille kiitos avuista! Cristianille kiitos majapaikasta! Ritulle vermeitten lainasta! Ja rahoittajille kiitos taas tästä(kin) hienosta kokemuksesta.
Toivottavasti leirin reenit poikivat hyviä hetkiä syksyn reeneihin,
Mehis
ps. kuvia jossain muodossa jossain täällä jahka kone suostuisi niitä vastaanottamaan...

Lakkautus

2010-07-13T12:25:00.005+03:00

Toissa viikko meni Ylläksellä. Maisematie oli melkoisen nasta kokemus ylämäen osalta. Alamäki oli myös olemassa. Alas pääsin. Oloksella kävin ampumassa leirillä myös tietty. Eikä Oloksen penkka näin kesäolosuhteissakaan pettänyt. Sormet ja varpaat olivat yhtä jäässä kuin talvellakin!
Ylläksen jälkeen jouduin edelleen pakoilemaan amppiskarnevaaleja, joten lähdin kotiakotia Pärnävaaralle. Jos ei Oloksen penkka pettänyt, niin ei pettänyt Pärnäkään. Ensimmäinen kierros rullalenkillä ja ensimmäinen kyy tälle kesälle/keväälle bongattu. Ja ei ollut yhtään lenkkiä ilman kyy kavereita Pärnällä tällä kertaa. Nasta mesta!
Nyt on Vuokatissa taas pari reenikaveria penkalla muualtakin.. Jospa sinne mahtuis.
Vaikka kaikki tältä korkeudelta kuuluvat huutelut ärsyttävätkin kaikkia täysikasvuisia..
PikkuMaija, se ampumahiihto seuraa vailla oleva (entinen lakkautettiin)

Maksimointia

2010-05-25T21:49:00.003+03:00

Tälle keväälle yhtenä uudistuksena oli suunniteltu hiihtoleiri Kilpisjärvelle. Meidän piti olla siellä viime viikko Kelju Koon ja Härski Hartikaisen kanssa. Noh, jos tuhka esti kevätloman Sveitsiin, niin eikös nyt tullut joku aivan ihmeellinen sääilmiö. Helle. Vielä lauantaina 15.3. Kilpisjärvellä oli Ilmatieteenlaitoksen mukaan lunta 29 cm, maanantaina 17.3. lunta oli jäljellä enää 3 cm. Eli se siitä hiihtoleiristä.
En enää oikein ole varma, että uskaltaakohan tässä enää mitään suunnitelmia ääneen sanoakkaan. Tai edes suunnitella... 8)
Eihän siinä, olen onneksi jotenkin onnistunut ärsyttämään elimistöä hieman poikkeavalla(kin) tavalla ja sillä linjalla jatketaan. Mutta siis sillai järkevissä rajoissa, eli perus sapluunaakin on mukana..
On se muuten kumma, kun on tentti tulossa niin tännekin ehtii näpyttelemään, pesemään pyykkiä, hoitamaan rästi paperihommia, pesemään pyörän, siivoamaan ym ym.. ;)
Akia lainatakseni, maksimoidaan (amppis)elämää.
Mehis

I´m back

2010-05-11T19:39:00.007+03:00

Uusi kausi ja totaalisesti uudet kujeet. Tämän kauden kevät ja kesä tulee olemaan vähän erilainen mitä yleensä. Thänksit siitä the Auttajalle ja maantiepyörälle. Ehkä jotain muutakin vähän erikoisempaa on luvassa. Mutta niistä sitten enemmän kun niiden aika on..
Pokljukan jälkeen oli meikäläisen nostettava jalat ja sukset seinälle, joten oli aikaa mietiskellä mennyttä kautta. Kausihan ei mennyt ihan niinkuin itse olisin halunnut ja mihin vielä syys/lokakuussa uskoin. Ja kauden haastavimmaksi hommaksi osoittautui kunnon ja tekniikan siirtäminen rullilta suksille. Tähän on nyt yritetty miettiä uusia ja vanhoja keinoja, ettei menisi taas joulu/tammikuulle, että edes wassu ja molle on jossain kuosissa. Ja kuokan löytyminen vasta maaliskuussa nyt oli melkoinen katastroof! Kauden huipensi mykoplasma joka todettiin verikokeissa Pokljukan jälkeen. Eli, jos tunnet itsesi väsyneeksi, hengitys on normaalia vaikeampaa ja tunnet outoa hermostokipua kipin kapin verikokeisiin. Tai silloinkin, jos on viime talven/syksyn aikana ko. tauti jäänyt "hieman vähälle" hoidolle. Vaikka olenkin kuullut ettei ko tauti nyt niin vakavaa ole ja sitähän on kaikilla ja se ei tartu ym. Niin ainakin näin astmaatikkona taudista oli melkoisen paljon haittaa..
Mutta nyt kohti uusia haasteita. Ensimmäinen niistä on maantiepyörällä ajon opettelu. Eurosportin katseleminen kun ei siihen(kään) auta noin käytännössä juuri ollenkaan. Ja kiitokset Trekin (Duellin) ja Kajaanin Pyöräpalvelun väelle hienosta palvelusta!!
Mehis, se suomen huonoin ampumahiihtäjä vaikka harvoin kisoissa huonoin onkin...

Tämän kauden Uefa cupit ohi

2010-03-14T11:17:00.004+02:00

Ei auta tähän allergialääkkeet, joten taitaa olla ihan perus keuhkopöhö. Eli jää tämän päivän sprintti täällä Pokljukassa väliin. Shaisse. Mut ei voi mtn, ei kuitenkaan kyseessä tämän vakavampi tauti...
Täytyy vaan toivoa, että saisin ensi kaudellakin kisata näissä Ibu cupeissa. Nämä ovat todella hyviä kisoja ja Suomen kansallisiin kisoihin verrattuna SAAN näistä sitä JOTAIN ja näissä on HAASTETTA! Ja mikä parasta, täällä joutuu vetämään koko ajan ihan tosissaan.
Ensi kaudeksi hommaan tulee muutosta, kuten Ibun pressa joukkueenjohtajien kokouksessa asian ilmaisi: ensi kaudella Ibu cup on verrattavissa jalkapallon Uefa cupiin. Suppi on Mestareiden liiga ja Ibu cup Uefa cup. Kilpailu kiristyy suppiin pääsystä ja jopa Ibu cuppiin pääsystä. Joten täytyy toivoa parasta, että ensi kaudellakin näihin kisoihin saisi osallistua. Jäi taas hampaankoloon ja sitä rataa....
Mehis, se sairastava omatoimi ibu cuppeilija

Reissit #19 und #20

2010-03-13T16:21:00.002+02:00

Terve Pokljukasta. Ollaan täällä Ibu cupin ihmeellisessä maailmassa Annukan kanssa kahdestaan. Suksi huolto on Sveitsiltä ja kohdistus Hollanti/Iso-Britannia/huomenna kuka lie auttanee.
Eilen oli sprintit ja tuloksena 30. sija sakoilla 0+0. Hiihto oli pitkähkön kisatauan jäljiltä melkoisen löysän tuntuista ja kun ajattelin että nyt ainakin hiihdän samalla tavalla kuin reeneissä, niin sitten kanssa hiihdin samalla tavalla kuin reeneissä. Vaikka tarkoitus oli hiihtää vain teknisesti kuin reeneissä. Mutta ei vissiin kaikkea kerralla kuntoon... Ois kyllä voinut vähän paremmin olla tuloksissa nollilla, mutta ei eilen.
Tänään oli sitten takaa-ajo päivä. Eilen illalla alkoi vissiin a-luokan hotellimme kokolattiamatto vaikuttamaan kropassa ei toivotulla tavalla ja kurkusta meni kaikki ihan tukkoon. Yritin kuitenkin kisata, mutta happi ei päässyt perille sitten millään, joten jätin leikin sikseen ihan huomista ajatellen. Mikäli tuo kurkku vain tulee parempaan happeen.
Sitä odotellessa.
Mehis

Project The Kuokka

2010-02-28T22:18:00.002+02:00

Tuulikerroin pakkasrajoihin ja #18

2010-02-21T16:31:00.007+02:00

Olipas turhista turhin kisareissu Hämikseen. Olin jotenkin saanut itseni Pohjoismaiden mestaruuskisojen supersprinttiviestin Suomen 2. joukkueen listalle. Joten pitihän sitä käydä. Ei vaan siinä pakkasessa+tuulessa ja vallinneessa kropan olotilassa tullut kisasta mtn. Meni kyllä viilis jo lähdössä, kun muut olivat jo ampumassa kun lähdin ankkurina matkaan. Mut joo, tulipahan sekin päivä elettyä, että kiersin viestissä ja kerralla vielä kahdesti.
Lauantaina keli vaan kylmeni ja tuuli yltyi. En edes harkinnut kisaan osallistumista. Kaikki mahdolliset reenivaatteet päälläkin oli tuulessa melkosen kylmä! Melkein kaikki muut eivät uskaltaneet olla kisaamatta ja uhmasivat kylmyyttä. Lieneekö syynä se, että pitkästä aikaa olisi päässyt useampi kilpuri samalla viivalle ym? Niinpä kisaamatta jätti sellainen tyyppi, joka pääsee ihan varmasti loppuihin suppeihin ja toinen tyyppi, joka ei pääsisi suppeihin vaikka menisi miten. Joten henkkoht oli ihan helppo päätös säästää keuhkoja tuleviin Pokljukan ibu cupeihin. Josta tulikin mieleen, että tämäkin ainostaan hirmu pakkasessa samalla viivalla olisi voitu välttää, mikäli kaikki olisivat olleet samalla viivalla muiden ampumahiihtomaiden systeemien tapaan Ibu cupissa...
Mehis, tuulikerroin pakkasrajoihin ois ihan jees

Reissit #16 ja #17

2010-02-15T15:03:00.004+02:00

Ehkä kaikkien aikojen turhauttavin reissireissu takana. Hautessa meni homma seinien katseluksi ja siitähän seuraa meikäläisellä hulluus. Eli koko Hauten viikon viilikset luettavissa alla olevasta kuvasta: Kuten kuvasta näkyy, oli melkoisia ketju sekä diesel ongelmia vuokra-autojen kanssa. Dieselit meinasi jäätyä milloin missäkin ja ketjuja tarvittiin ja ei tarvittu tai ne vaan hajoili milloin missäkin. Ja ruokaa oli tai ei ollut kaupoissa. Niin siinähän on jo melkoiset ainekset vaikka mihin. Mutta reissu saatiin vietyä läpi ja ennen kaikkea muut saivat kaikki reissipäivätkin läpi joko onnellisesti tai vähemmän onnillisesti. Mutta läpi kuitenkin. Kisaamaanhan reisseihin lähdetään.
Oma olotila huipentui matkustus yönä/päivänä kuumeeseen, mikä olikin ihan outoa meikäläisellä. Noh, kuumehan oli varsin jees vieras ja tauti alkoi helppottamaan. Joten sain reenailtua kolme päivää ennen Martellin pikakisaa. Lihaksethan oli ihan sekaisin ja sen tuntuiset kuin olisi käynyt puntilla. Kisan aattona yritin vähän aukasua ja siinä hokattiinkin yksi ongelma koko kauden probleemia aiheuttaneessa kuokassa. Joka siis esiintyy aseen kanssa hiihdettäessä. Meillähän oli siis kisoissa tällä kertaa mukana myös joukkueen maksaman suksihuoltajan lisäksi omakustanne valmentaja vai mikä se nyt oli, joka hokasikin tuon kuokka ongelman.

Mutta joo, Martelliin oli tullut hieman lisää porukkaa verrattuna niin sanotusti kaukana sijainneeseen Hauteen. Pikakisasta tulikin sija 37. sakoilla 1+0 ja takaa-ajosta sija 34. sakoilla 0+0+1+0. Keulaan tuli pikassa eroa kärkeen perus 3min 14sek. Vaikka olo oli melkoisen huono. Vissiin korkealla ois jotain hyötyä tästä pienestä koosta kun vaan osaisi hiihtää. Ja ammuntahan pysyy kasassa kun hiihtää niin pirun hiljaa/huonosti.
Eli mitä opimme tästä? Ensi kaudeksi täytyy hommata Ibun paku tai joku auto joilla reissit kiertää Keski-Euroopassa. Lisäksi näin henkkoht tasolla kuokkaa pitää opetella hiihtämään aseen kanssa ja muutenkin koko hiihtoa saada pysymään kuosissa. Myöskin kisoihin lähtijöiden määrät olisi hyvä tietää aiemmin kuin tänä vuonna. Ehkä sitten olisi parempia majoituksia tarjolla. Mutta tuskinpa kukaan enää edes haluaa lähteä Mehiksen matkanjärjestely reissuille. Noh, luulisi ibun pakuun mahtuvan yksin kiukku Mehis ja reiserin reppu 8)

Mehis

DNS

2010-02-07T18:14:00.001+02:00

Paha yskä ja yhä pahenee. Ei siis startteja täällä Hautessa Mehikselle. Heikot on heikkoja ja kovat kovia. Teija oli kova ja voitti rintin! Onnee vielä!
Mehis, se joka yskii. Ja yskii.

Kauhajoki #14 ja #15

2010-01-23T19:14:00.004+02:00

Kauhajoella oli tällä kertaa sm-kisat pika ja takaa-ajon muodossa. Ajankohtahan kisoille oli varsin hyvä, mc Anterselvassa ja Olympialaisiin parikymmentä päivää. Joten parhaita ei paikalle voinut saada mitenkään. Kaikki sm-kisojen matkat samalle viikolle keväällä kaikkien kansainvälisten kisojen jälkeen tai sitten pari matkaa heti kauden alkuun tarkkailukisojen yhteyteen ja loput keväällä. PLIIIIIS! 8)
Perjantaina ohjelmistossa oli kuitenkin pikamatka. Paikanpäällä oli kylmä ja kohdistuksessa vielä kylmempi. Melkoinen tuuli teki olosuhteista melkoisen haastavat etenkin tarkenemisen osalta. Kisa kuitenkin saatiin vietyä läpi ja tuloksena oli eka sija sekä nolla ammunta. Kylmyys teki hiihdosta hankalaa lihaksiston osalta ja hengitys ei oikein tykännyt viimasta+pakkasesta. Lisäksi itse voitelemani sukset eivät ihan saavuttaneet toivottua luistoa...
Lauantaina kylmyys oli muuttunut entistä kylmemmäksi. Suksi oli onneksi Kontiolahden ampumahiihtostadionilta löytyvän Karelia Ski:n ansiosta helkutin hyvä, ellei täydellinen. Joten pääsin surffailemaan ja säästelemään keuhkoja. Kaksi ekaa kiekkaa ja kaksi ekaa ammuntaa menikin ok, nollat ja hiihto pysyi rentona surffauksena eikä keuhkoissa tuntunut pahalle. Noh, sitten alamäkiosuudella kolmannella lenkillä reidet ja kaikki muut jalkojen lihakset ja osat jäätyivät ihan totaalisesti. Hiihdon helppous meni sen siliän tien ja pysty ammunnat olivat todella vaikeita. Maalin kuitenkin surffasin toisena, heti voittaja Lauran perässä. Ei paljon niillä jaloilla loppukireilty... Kuhan pystyssä pysyi... Pystystä siis 2+1 rinkulaa.
Mutta jeah, nyt vaan toivotaan että tuo pakkanen laskee! Vois joku hyvä reeni olla paikallaan ennen seuraavia Ibu cupin kisoja.

Mehis, se jäätyvä suorilta jaloilta hiihtävä astmaatikko joka vinkuu kun sitä hiihdätetään pakkasessa

ps. Taisin onnistua weekendin taktiikassa eli ei metriäkään oikeaa kisavauhtia = ei keuhkoille ahdistusta yhtään. Lopputuloksena nimittäin on ollut se, etten ole yskinyt yhtään!!! Eli keuhkoja taisi jäädä vielä seuraaviinkin koitoksiin pakkasesta huolimatta. Nyt vaan tartteis enää löytää majoitus sinne... 8)

Nove Mesto

2010-01-18T18:32:00.004+02:00

Itäplokkitsi on pahuutta ainakin mahalle. Vaikka teimme itse ruuat, oli silti Nove Meston merkkitävin saavutukseni melkoisen vessajonon aiheuttaminen stadionille ennen pikakisaa.
Perjantain normimatka meni käsijarru päällä hiihdellessä ja sehän ei meitsin kuokkaan tuo ainakaan vauhtia lissää. Eli oli tyhjiä hetkiä tyhjien hetkien perään. Penkan 0+0+0+2 antoi tulokseksi 28. sijan.
Lauantain pikakisa oli sitten jo ohi ennenkuin ehdin aamupalaa syömään, joka jäikin melko vajaaksi... Vaikka siis teimme itse ruuat, oli joku päässyt vissiin yllättämään ja maha oli melkoisen kuralla koko pikakisa aamun ja päivän. Eikä normimatkan iltanakaan saanut illallista normaaliin tapaan alas. Parasta pikapäivässä olikin suksi, joka oli ihan huippu! Iso kiitos Juhalle!

Valitettavasti jo ensimmäinen lenkki oli meitsille melkoisen tahmea tai siis olin ihan puhki jo ennen makuuta, ei ihan normi olo siis. Vaikka kuin yritti, niin mitään ei oikein tapahtunut. Eli en saanut kaipaamaani revanssia Altenbergin härdelli kisasta. Sijoitus oli lopulta 39. +3.11 kärkeen. Lähes sama tulos kuin Altenbergissä, nyt vain ei ollut mitään sählinkejä.
Noh, sählinkejä oli kuitenkin tulossa. Tällä kertaa kisojen ulkopuolella. Päätettiin lähteä mahd lyhimmän pikkutie pätkän kautta motarille. Vaihtoehtoina kartan mukaan oli pikkuteitä tai pikkuteitä. Valittiin sitten se lyhin. Oltiin ajettu kilometri kylän liikenneympyrästä, niin ensimmäinen auto oli pohjasta kiinni tsekkiläisessä lumipyry hangessa. Eihän siinä, juoksemalla hakemaan apua ja ensimmäinen auto joka ilmaantui kello 07.00 olikin ihan huippu tyyppi. Jeeppi kuski soitti traktorin vetämään auton kinoksista ja kertoi siinä samalla, että valitsemamme (tai valitsemani, eli puukkoja tänne) tie ei ole talvikunnossa pidettävä. Se oli se muu vaara merkki, ehkä ensi kerralla senkin hokaa. Tai sitten ei. Jotenkin kuitenkin ehdittiin Prahaan ja vielä koneeseen, vaikka aseiden kanssa tullissa menikin jokunen tovi. Itämaa on aina itämaa.
Kiitos etenkin Juhalle isosta avusta kisoissa ja kisojen ulkopuolella! Samoin muille kanssa matkustaja kollegoille kiitokset avusta, tuesta ja nauruista! See you soon!
Mehis

Yks juttu vielä..

2010-01-14T15:48:00.002+02:00

Ai niin, yks juttu vielä. Sunnuntaina Altenbergissä oli sumu. Naisten amppiskisa peruttiin ja sitten yhtäkkiä joku päätti, että kisa viedään läpi langlaufina. En ehtinyt kisaan mukaan, niin kuin ei ehtinyt noin puolet porukasta.
Mehis

Onko kaikki patruunat mukana?

2010-01-13T16:08:00.005+02:00

Altenberg on taakse jäänyttä elämää tällä kaudella ja nyt ollaan jo Nove Mestossa. Täälläkin on lunta. Näyttää ihan samanlaiselle kuin muuallakin. Outoa on se, ettei se ole ollut koko reissun aikana kovin nihkeää, eikä ole kuulunut suksen alta narinaa.
Viime launtaina oli ohjelmassa Altenbergissä pikamatka todella tuulisissa ja sen takia kylmissä olosuhteissa. Jos Obertilliachissa oli kylmä, jotain -20 astetta, niin nyt oli vielä kylmempi. Thänksit siis sille tuulelle. Kisa oli meikäläisen osalta melkoinen sähläys. Thänksit tarkistamattoman lippaan. Makuulla hokasin, että ensimmäinen lipas oli tyhjä joten pystylle oli tarjolla enää varapatruunakotelossa olevat patruunat. Mutta, meillähän on täällä tällä kertaa huolto mukana, joka oli ehtinyt jo lähtö/maali paikalle. Huusin Juhalle ongelmastani ja ennen pystyä sainkin täyden lippaan, mutta se tippui. Parin pysähtelyn ja huutelun jälkeen lopputulos kuitenkin oli se, että ammuin pystyn viestiharjoituksena kokonaisuudessaan. Aikaanhan siinä meni, varsinkin kun ensimmäisen laukauksen latasin kaksi kertaa, kun meni automaationa ensimmäinen laukaus/lataus liike, joten patruunahan sieltä lensi matolle. Eihän siinä, eka vielä ohi ja sitten parin "eihän tässä mithään hätää ole" puhaltelun jälkeen sain muut alas.
Eli sakoilla 0+1, parilla pysähtelyllä ja pystyn viestiharjoituksella lopputulokseksi tuli sija 35., 3min04sek voittajalle hävinneenä. Eli loppuajastahan olisi ollut melkoisen "helposti" otettavissa pois noin 50sek pois... Ja sijoituskin olisi jotain muuta. Eli keulaan "oikeasti" sain taas vähän vähemmän häviötä ja taakse olisi jäänyt jo joku muukin kuin turkkilainen.
Mutta oma vika. Mitäs läksin.
Mehis

Kylmä joulutauko

2010-01-02T13:05:00.007+02:00

Kohta on niin sanottu joulutauko vietetty. Ensin piti vähän puhallella ja palautella Ibu cupien jälkeen. Sitten onkin ollut hyvä vähän edes reenailla. Kelihän on ollut kylmä tai jopa liian kylmä. Onneksi Vuokatissa on hiihtoputki!!!!!!

Tälle viikonlopulle olin ilmoittautunut jos jonkinlaisiin kisoihin Suomussalmea myöden ja Kontiolahdelle tietenkin. En tiedä ikäkö vai mikä kokemus auttoi siihen, etten edes harkinnut sääennusteiden näkemisen jälkeen kisapaikoille lähtöä. Keskityin tekemään hyviä reenejä ja säästelemään keuhkoja tammikuun Ibu cupeihin.
Tämän joulutauon yksi pääteemoista onkin ollut terveenä pysyminen. Olen siinä ainakin tähän saakka onnistunut. Ja en saanut keuhkoja ym shokeerattua tänään Kontussakaan. Jotain hyötyä siis tästä iän tuomasta kokemuksestakin on. Joku voisi sanoa, että ei välttämättä edes ainoa asia missä kokemus on hyvästä. Mutta joku taas on sitä mieltä, että ikä on pahasta.
Kaikki saa ajatella mitä haluaa, mutta eiköhän se oli ihan kaikkien oma asia minkä ikäisenä amppista/urheilua tekee.
Mehis

Reissit # 9 ja 10 Obertilliachissa

2009-12-21T15:44:00.002+02:00

Maanantain huoltavan pertsan lenkin jälkeen pakattiin auto ja saatiin vielä kaikki kilpuritkin Opeliin. Ja eikun maisemareittiä pitkin Ridnausta Obertilliachiin. Obertilliachissa keli jatkui kuivana peruspakkasena ja baanat olivat kuivat ja kovat. Ihan jees siis. Harmittavasti keli alkoi koko ajan kylmenemään. Perjantain reissipäivänä miesten lähtöä siirrettiin tunnilla -23 asteen pakkasen takia. Pakkanen ei kyllä hellittänyt stadionin varjoisessa montussa juurikaan yhtään, mutta kisat saatiin läpi.

Itsellä pakkaskisat ovat aina ihan turhia yrityksiä ja tälläkin kertaa kisaan piti lähteä vain selviytymään. Kuiva ja kylmä keli oli jo yskittänyt muutenkin viikon verran, eli astma oli ollut huonona, joten kisaan piti lähteä melkoisen "turvallista" vauhtia. Heti ensi potkaisusta huomasin, että tänään olisi parasta kisavauhtia eli tekniikkaa tarjolla tälle kaudelle. Harmi vain, että koko reissi piti vetää keuhkojen ja pakkasen ehdoilla. Eli suomeksi, ei voinut ahdistaa yhtään vaan piti mennä sellaista pintaliitoa. Ja silti viimeinen kierros oli melkoista ininää hengityksen osalta, eli en uskaltanut puristaa yhtään... Harmitzi.

Tuloksena kisasta oli 43. sija, sakot 1+0 ja eroa kärkeen 2min 54sek, eli sain taas minuutin pois erosta kärkeen. Maalissa odotti ihan jäinen olotila yhdistettynä keuhkojen armon yskitys/oksennus tilaan.

Lauantain takaa-ajo oli ohi jo heti ensi potkusta lähtien. Kollega Annukan kanssa ostamamme huolto/kohdistuspalvelu joukkueesta kukaan ei päässyt takaa-ajoon, joten sukset saimme jo pe iltana voideltuina. Harmi vain, että säätiedotus ei pitänyt paikkaansa ja taivaalta tulikin kireän pakkasen lisäksi lunta. Joten, tälli tai ainakaan kuvio ei kohdannut vallitsevaan kelliä sitten yhtään. Kuokkaa tasaisella oli päivän teema... Kun sukselta ei saanut apuja yhtään ja yskityt keuhkot olivat melkoisesti ottaneet itseensä sprintistä, ei kisaamisesta juuri voine puhua. Kuhan kävi vetämässä läpi 10km neljällä ammunnalla. ´

Koko reissussa en saanut yhtään makuuammuntaa ilman sakkoa. Vaikka tuloksissa takaa-ajon ammunta olikin 0+1+1+0, todellisuudessa kiersin 1110. Makuun neljäs laukaus on kaatunut todella hitaasti ja en sitä huomannut, vaan kiersin ringin.. Mutta siis, eteenpäin pääsin kisoissa edes vähän tekniikan osalta, ammunta pysyi jokseenkin kasassa ja ero kärkeen pieneni edes vähän. Joten ei kun eteenpäin ja sekunteja vielä coursetimesta pois...

Maijatsi

ps. Eilen oli taas joka talvinen lentoliikenteen maailmanloppu... Kajaanin kone laskeutui 00.30, ensimmäinen yhteyslentomme Munchenistä oli peruttu ja kaikenlaista ja moista. Mutta tänään kait kaikki ovat jo päässeet lumimyrkyisestä Keski-Euroopasta Suomeen.

Reissit # 7 ja 8

2009-12-13T19:47:00.003+02:00

Ridnaun ja Ibu suppi. Aikamoista menoa. Ei vaan minulla. Eilinen normimatka oli varovaista ja liian paljon isoa mäkeä odottelevaa. Ja sitten siinä isossa mäessä niissä kohdin missä suksea ei saa liu'tettua yhtään tuli takkiin vielä ihan tosissaan. Ei vaan riitä aseen kanssa jerkku tassuissa :( Ja hiihtoon tulee tyhjiä hetkiä tyhjien hetkien perään. Ammunta meni 1+0+1+0 ja sijaksi tuli sitten 45.
Tämän päivän eli sunnuntain pika meni jokseenkin penkin alle. Tuo latu olisi tänään sopinut edes vähän paremmin wassu kropalleni. Vaan kun ei. Oli aika tyhjää kropassa. Ammunta 1+0 ja sija 60. Ei paljon naurata. Mut tuli onneksi vähempi takkiin kärkeen yhdellä sakolla kun Idressä nollilla. Ja sama kärki. Et jos niinkun oikeen hakee positiivista... Ja siis hei, täällä on lunta!!
Huomenna kohti Obertilliachia ja toivottavasti kohti parempia hiihtoja. Edes vähän kunnon mukaisia suorituksia.
Mehis

Reissipäivä #6

2009-12-05T20:29:00.002+02:00

Kontussa sileän 10km oli tämän päivän ohjelmistossa. Vaikkei tulos ollut ollut kovin hyvä, niin sain ainakin tehtyä teknisesti tämän kauden parasta hiihtoa sitten syyskuun. Taakse jäi onneksi vihdoinkin ämceehen ensi viikoksi lähtevä kilpuri. Kiitokset F4:n tekukoululle. Koitan jalostaa asioita edelleen parempaan suuntaan ensi viikolla Ibu cupissa Ridnaussa.
Vi hörs!
Mehis

Reissipäivät #4 ja #5

2009-12-01T18:54:00.006+02:00

Kontun jälkeen tuli yllättävä puhelu, jossa kerrottiin varatusta lentolipusta Idreen Ibu suppiin. Piti vähän aikaa miettiä kannattaako lähteä, mutta sitten kuitenkin lähdin. Vaikka taisin ollakin loppupeleissä se joka houkuteltiin (raahattiin) matkaan ryhmälentolipun takia.
Matkahan alkoi henkkohtaisesti jo keskiviikkona iltalennolla Hesaan. Hotellibussissa nostaessani aselaatikkoa kuljetustelineeseen huomasin piipun tulleen ulos laatikosta. Pikkisen aikaa zuumailtuani hokasin toisen päätypalasen lähteneen kokonaan lennon tai kuljetusten aikana kokonaan pois. Thänksit niille siellä lentokentän lastauksessa.. Tästäkin. Onneksi leikkaa liimaa kopioi toimii ja jeesusteipillä kaikki pysyy kasassa.
Idressä vallitsi pikku vesari reenipäivänä. Ensimmäiseksi kisapäiväksi keli kylmeni nollaan ja baana muuttui sen mukana tykkilumi hile mössöksi. Numerolla 80 startatessani ei ekassa wassu nousussa meinannut meikäläisen wassu kulmilla saada suksea liukumaan mössön seassa millään. En hokannut laittaa suksea muiden (leveämmällä kulmalla) jättämiin jälkiin. Meno olikin teknisesti melko vaisua ja kellokaan ei tästä tykännyt. Ammunta 1+1 ei sekään auttanut asiaa. Sija oli jotain häntäpäätä.
Sunnuntaille keli kuivui edelleen enkä enää edes harkinnut vesarisuksia. Mössö oli vain pahentunut edellispäivästä vaikka nyt lähtönumero oli 42. Jyrkässä nousussa isoin homma oli nostaa jalkaa mössöstä ylös.. Ammunta toimi sykkeen läpi tunkeilusta huolimatta ja nollat taulussa kummankin paikan jälkeen. Sijaksi tuli 56. Hiihtämisestä vain puuttuu se jokin ja analyysinä voisi sanoa wassu pätkät menee vielä ihan jees sekä ihan jyrkkä pätkä myös, mutta erot syntyvät loivassa kuokkamäessä. Ainakaan sunnuntaina ei löytynyt yhtään tarvittavaa lyöntiä kohtiin joissa oikeasti pitäisi lyödä. Syke on tullut kisoissa epämääräisesti läpi, joten laitoin mittarin kisaan. Ei oikein nuo sykkeet nousseet vaikka hapot tuntuivat nousevan korviin. Että pitänee tässä vähän tuumata.
Tuumaillaan.
Mehis
ps. Reissuhan siis huipentui eiliseen Helsinki-Vantaan lastaajien ym kenttähenkilöstön lakkoon. Kajaanin kone peruttiin ja pääsin taas matkustamaan bussilla Oulusta Kattiin. Ihan niinkuin nuo Östersund-Idre ja Idre-Östersund bussimatkat eivät olisi tälle reissulle jo riittäneet... Ai niin, ne tavarathan tietenkin on taas siellä kentän lastaajien heiteltävänä. Toivottavasti jeesusteippi pitää...

Reissipäivä #3

2009-12-01T18:48:00.002+02:00

Kontun takaa-ajosta jäi mieleen erittäin epäänvakaan tuntuinen hiihto ja vika laukaus ohi ammunta. Sain välillä hiihdettyä jopa satametriä ok jonka jälkeen hiihdin taas pätkän ihan päin prinkkalaa. Jees, siteet kiinni atomikseihin, jostain ihmeen ennen kuulumattomasta sopimattomuus ongelmasta huolimatta.
Mehis

Reissipäivä #2

2009-11-21T19:07:00.004+02:00

Tulikin tälle vuodelle lisää kv reissipäivää, kun Kontussa on perinteinen gp tänä weekendinä. En muistanut kisojen internatiuuluutta tiistain ketutuksessa. Reissi oli ja meni edes vähän parammin kuin tiistaina Oloksella. Ei tasaisen ja jyrkän tekuissa edelleenkään ole hurraamista, mutta kisasta löytyi jo jotain positiivista. Enkä puhu nyt pelkästään lisääntyneestä sakko määrästä... :( Eli eiköhän nämä ongelmat ratkenne kisaamalla ja vähän reeniä muuttamalla. Jag hoppas.. Et sitten pomppas..
Eikun siis huomenna taas reissiä. Seuraava ah kisa täällä suomen kamaralla onkin sitten tasan kuukauden päästä. Joten olisi ollut ihan jees jos olisi saanut lisää reissipäiviä etsiä hukassa olevaa kisasuoritusta Ibu supista joulukuussa, mutta lienee ihan turha toivo.
Nysä Mehis

Reissipäivä

2009-11-17T14:49:00.003+02:00

Tämän vuoden ensimmäinen ja viimeinen kv reissi takana. Tulos katastrof. Ei ihan ollut tänään mikään niinkun kohdillaan. Tai siis mitäpä niistä pehmeän alustan pikkupakkasen suksista jääkelin vesarilla ja sitä kautta normiakin enemmän sekosta tekusta. Eiköhän tässä loppupeleissä ole vain kyse siitä, että olen pirun huonossa kunnossa. Noh, olinpa edes jossain kunnossa syyskuun lopussa. Joskus jos saisi ulos sen mitä silloinkin. Mutta eiköhän siihen voine sanoa:
In my dreams.
Maija Nysä

Maalis tai huhtikuussa

2009-10-30T13:09:00.005+02:00

Joopasen joo. Sepä siitä hyvästä viiliksestä. Eka kova treeni suksilta ja kaikki taas ihan sekaisin. Eli tekniikka on nyt suksilta samassa pisteessä missä olin keväällä rullilla. Joten, rullilla taisi mennä noin 5 kuukautta, että teku oli edes jossain kuosissa. Elikkäs, mitäs se tekeekään... Maaliskuulla tai huhtikuulla lienen seuraavan kerran kisoissa. Mikäli siis löydän pian jostain sopivaa hiihtomaastoa tekun avaamiseksi.. Ei ainakaan täällä Katissa ole tällä hetkellä tarjolla kuin kansainvälisesti kiinnostavia nousuja, eikä ne todellakaan aukaise tätä solmua.
Palataan siis astialle maalis tai huhtikuussa.
Mehis

Pikku pakkanen on jees

2009-10-29T13:37:00.003+02:00

Wow! Vaikken mennytkään klo 7:47 vielä reenaamaan oli baana aivan uskomattoman hyvä vielä klo 9:22 aloittaessani reeniä. Ja baana vain parani koko ajan. Ja aurinko paistaa 8) Valitettavasti ei ole kuvaformaattia baanalta.
Pikku pakkanen on jees!
Mehis

Pripeerausta

2009-10-28T16:04:00.001+02:00

Kevyen päivän ratoksi pripeerasin pikkisen sivuja. Uutta löytyy ainakin linkeistä. Vähän aikaa hukuksissa olleet ihan ensimmäisten sivujen uutisetkin löytyvät nyt täältä blogista. Suosittelen juttuja Se vähän pyssyään pidempi sekä Naapurin kanootti. Löytyy arkistosta kesäkuu 2005 sekä huhtikuu 2005!
Reeningit ovat jatkuneet normisapluunalla täällä tutuilla Vuokatin säilölumiladuilla. Itärajan takaakin on tullut kavereita amppisradalle taas kesän vilkkaimpien päivien tapaan. Välillä meinaa mennä sukset, sauvat, aseet, patruunat, ladut ja jopa hiihtosuunnat ihan sekasin. Mutta kait tänne kaikki mahtuu. Ehkä.
Mehis

Kamera+turisti Ramsaussa

2009-10-21T21:41:00.001+03:00

Kotimatka: Päivä 13:
Päivä 12:

Päivä 10/11:

Päivä 9:
Päivä 8:

Päivä 7:

Päivä 6, iltapäivä:
Päivä 6, aamu:
Päivä 5, iltapäivä:

Päivä 5, aamupäivä:

Päivä 4, iltapäivä:

Päivä 4, aamupäivä:

Päivä 3, iltapäivä:

Päivä 3, aamupäivä:

Päivä 2:

Päivä 1:

Kyttäysruutu

2009-10-05T10:22:00.005+03:00

Viime päivinä on tullut katseltua Ramsaun keliä webbikamerasta. Tässä linkki Kyttäysruutuun.
Keskiviikkona siis jäätikölle. Pitäähän tämä(kin) kausi päästä pilaamaan viimeistään nyt Ramsaun jäätikölle.
Hyviä reenikelejä odotellessa. Eiku aurinkoisia ja lämpiä turistikelejä.
Mehis 8)

Ei sittenkään pelkkällä voimalla

2009-09-29T19:02:00.004+03:00

Tulipas nähtyä tämäkin, saksalainen amppishiihtäjä liikkui suksilla nätisti! Tuli katseltua päiväunien lomassa viime viikonloppuna naisten rulla-amppis mm-kisoja Oberhofista. Onnittelut muuten Liinikselle ja Rinsessalle topten sijoituksista!!! Hyvin vedetty! Mutta siis, Bachmanin Tinahan se hiihti ainakin sekaviestissä todella ei saksalaismaisesti, eli ei vetänyt pelkällä voimalla eteenpäin. I like!
Se on syksy taas, lunta tulee ja +2,9 mittarissa. Onneksi ei tarvitse tällä viikolla hirveästi heilua reeneissä. Kävipä kerrankin säkä!
Mehis, se joka tykkää miettiä tekua

Liikaa ajattelua

2009-09-24T21:22:00.009+03:00

Rullakisoloiden jälkeen on ohjelmassa ollut ylläriylläri harjoittelua. Programmi on koostunut mäyrästä, tehotuksesta, perussetistä ja tietty vähän kaikenlaisesta. Ohjelma on myös sisältänyt perus liika ajattelua. Meikäläinen kun on tässä vuosien mittaan erinäisten loukkaantumisten, leikkausten ja sairastumisten myötä jo käytännön pakostakin muuttunut suorittajasta ajattelijaksi. Ja ajattelun määrä lienee silloin tällöin vähän yli maksiminkin, mikä lienee aihettanut välillä vähän harmiakin. Mutta eipä voi mithään. Näillä mennään.
Tarkoitus olisi vielä reenailla tässä pikku tovi ihan tosissaan. Sitten pitänee ottaa luova tauko ennen rahat menee ihan hukkaan Ramsaun leiriä.
Ja siis, vuodetkaan ei ole veljiä keskenään.
Mehis 8)

Reissipäivä

2009-08-31T16:39:00.005+03:00

Kauden ensimmäinen reissipäivä takana. Se oli samalla myös ensimmäinen yli ana reeni tälle kaudelle. Lopputulos oli 4. sija +55sek voittajalle ja sakot 0+1. Mikäli viimeisellä lenkillä olisi tekniikka pysynyt kasassa enkä olisi jäänyt taas viime vuosilta tuttuun tapaan polkemaan paikalleen, voisin olla jokseenkin tyytyväinen tämän hetkisen kisakuntoon. Mutta kun EI.
Vikalle lenkille lähtiessä olin vielä ihan kärjen tuntumassa, kait -3sek Kaisaan. Tietenkin tytöillä oli sakkoja enemmän, otanhan turpiin tytöiltä 100-0 ladulla, mutta olin kuitenkin vielä niinkun montuun laskettaessa pelissä mukana. Se tekniikka vain jäi betonisillalle. Alkoi polveenkin sattumaan kontun tärinä pinta, joten tulin ihan suorilta jaloilta vikan lenkin. Eli eihän siinä mitään erikoista ollut viime kauden hiihtoihin nähden, siis siinä vikassa lenkissä, mutta nyt on vaan niin, että olen reeneissä pystynyt parempaan ja ne 2 ekaa lenkkiä tuli helposti ja teknisesti edes jollain tavalla. Vaikka menikin vähän passailuksi esim ässänousussa.
Tein kyllä tärinän ja polvikivun välttämiseksi kisassa kaiken mahdollisen, kiertelin pahimpia epätasaisuuksia ja en mennyt ihan optimaalisimpia reittejä, mutta silti tärinä alkoi ärsyttämään polven vanhaa ja ei enää missään muualla kuin kontussa pikkupyörä rullilla ilmenevää vaivaa. Noh, onneksi talvella on suksien alla lunta ja sukset sellaiset ilman pyöriä olevat monojen alla. Onneksi.
Sunnuntaina kävin normikisan sijasta Pärnällä reenaamassa. Syy kisan väliin jättämiseen löytyy siis tärinästä, polvesta ja lisäksi vallinneesta sateisesta kelistä. Viime vuoden rullanlipeäminen liukkaalla kelillä sai olla ensimmäinen ja viimeinen typerä selän kipeäksi ärsyttäminen. On harmittanut vietävästi kisan väliin jättäminen. Jäi nyt paras matka meikäläiseltä kisaamatta tämän syksyn karkeloissa. Kun eihän normimatkaa ole enää Suomessa missään niissä kisoissa joissa on naisissa edes porukkaa viivalla. Sniif. Mutta kait tää on näin ihan hyvä. Hiihdänhän mie ihan liian hiljaa, ammun liian huonosti ja oon vielä liian pienikin. Nykyään listaan voitaneen myös lisätä: oon liian vanhakin. 8)
Mehis, se joka otti taas 100-0 turpiin

Siperiassa??

2009-08-21T14:15:00.005+03:00

Viime viikkoina on tuntunut amppisradalla että olen varmasti lentänyt vahingossa johonkin Siperian harjoituskeskukseen. Juuri nyt taitaa olla osanottoennätys, about 100 russia pukuista harjoituskaveria. Jonkun kerran on koko penkka ollut valloitettuna, mutta aina olen sekaan päässyt. Onneksi putkien taakse on jo ennestään tuttujen koutsien lisäksi liittynyt joitamia tuttuja vanhoja kilpureita. Harjoituskavereina on miljoonien ihan outojen lisäksi myös tuttuja mc starojakin. Ja esim jo Minsk 98 kisailukilpuri. Osa porukasta vaan joutuu odottamaan seuraavaa reissipäivää parisen vuotta...
Itselle olisi reissipäiviä tarjolla. Ilmoittauduin varoilta KontUun rullakisoihin ensi viikon rulla-ah kisoihin. Suapi nähdä uskallanko lähteä mukkaan. Sen verran oli stadionin rullaradan pinta epämukava meikäläisen jäsenille tuossa jokunen viikko sitten... Varsinkin pikkupyörillä tärinää tulee jo ässänousussa joissain paikoissa näille jäsenille riittämiin, alamäki osuuksista puhumattakaan. Meikäläisen tapaturma alttiudella kisat vois olla taas vaan katastrooffi. Mutta kahtellaan. Kun eihän ne rullakisatkaan ole viime vuosina kulkeneet yhtään mihinkään. Että turpiin vaan taas...
Reenit maistuu 8)
Mehis

Vika pysty kosahti

2009-08-09T17:17:00.003+03:00

Turpiin 100-0 ja viimeinen pysty kosahti kisat Kauhajoella... Siinäpä se Kauhajoen sm ampumajuoksun anti meikäläisellä. Ja oli muuten KUUMA!!
Siis suomeksi sanottuna 3 naista/tyttöä juoksi kovempaa, osa enempi ja osa valovuoden kovempaa. Itse ammuin 0+0+1+3, eli vika pysty kusi pahasti. Olin ihan tillintallin jo siinä vaiheessa kisaa vissiin auringosta ja nestehukasta. Ammuin pystyn varpailtaan huojuen, en vain jaksanut tehdä asialle mitään. Siis aivot jaksoi tehdä sen verran töitä että hokasin jälkeen päin mitä tapahtui, ampumis hetkellä ei tapahtunut mitään korjausliikkeitä tai edes ajatuksia. Helle on pahasta!!
Juoksu oli tutun varovaista alamäki osuuksilla. Eli suomeksi oli pelko pakaroissa ettei vaan vihlase selästä/pakarasta. Näillä juoksumäärillä ja kerroilla askel on mitä on ja rullaus on ihan vieras käsite :)
Noh, lopputuloksena oli ronssia, nestehukka ja pääkipu :)
Jatketaan turpiin ottoa.
Mehis

Unohdettuja sakkolenkkejä

2009-08-05T17:28:00.005+03:00

Joitamien päivien jälkeen onnistuneesta reenistä oli kiva vähän huilailla, leppäillä ja pelailla. Nyt on vähän taas reeniä kropassa ja ehkä jopa kisat weekendinä Kauhajoella. Ilmoittauduin varoilta ampumajuoksuihin normimatkalle. Suapi nähä miltä tassu tuntuu loppuviikosta. Että viitinkö lähteä ajamaan Kauhajoelle asti ottamaan turpaan sata nolla kaikilta :) Kun viime vuosina nuo ampumajuoksut eivät ole olleet sitäkään vertaa sopivia kropalleni kuin normi amppiskisat. Jotka nekään eivät ole sujuneet hirveen mairittelevasti.
Joten eikun vaan taas kohti uusia pettymyksiä, unohdettuja sakkolenkkejä, kaatumisia, kustuja vikoja pystyjä, lähdöstä myöhästymisiä ja mitä kaikkee sitä nyt onkaan ollut tapana tupeksia.. 8) Mehis

Väliin vähän prosentteja

2009-07-28T11:11:00.006+03:00

Tuntuu joskus siltä, että täällä tulee vaan valivali tai läpäläpä juttuja kertoiltua. Pitkällisen pohdinnan jälkeen uskaltanen kertoa jotain positiivistakin. Tuskin hyvä onni tästä on kiinni, enköhän muutenkin pysty venymään ja pilaamaan tämän jotenkin. Tai jotain ;)
Mutta siis. Kävin lauantaina sauvarinteessä kun en viitsinyt näillä juoksumäärillä ja pohje tikkailujen jälkeen lähteä vaaranjuoksutestiin mukaan. Ajat ja sykkeet ja ennen kaikkea tuntemukset olivat häkellyttäväksi yllätykseksi positiivisia.
Vertailuksi voisi ottaa viimeisen nousun jonka tulin sen minkä tassut jaksoivat kipittää. Kesällä 2007 (viime kesänä en tehnyt ko reeniä) jäin parhaasta ajastani vuoden 2002 kesältä 14,5 %:a, viime lauantaina jäin 6,5 %:a. Pääsin siis jo keveästi samalle minuutti luvulle kuin vuonna 2002. Ja mikä kivointa, se tuli helposti! Lähinnä nauratti mäen päällä 8)
Eipä miulla nyt muuta tällä kerttoo.
Mehis

Toispuoleista

2009-07-21T21:49:00.010+03:00

Ollu täällä Katissa paljon hiihtelyväkee.
Meikä testaili vähän miten jalka kestää ylämäkee.
Testasin siis miten kestää "leikattu" tassu hiihtoa vaaralla.
Kelju Koo kuvasi ja ajoi kaaralla.
Tavoitteena on ollut se ramsaun 0506 hiihtely fiilis saada takasin.
Ei se vielä ollut tullut takaisin kun jalka tikeissä pari viikkoa makasin.
Jalat ei mene oikein perille asti potkussa
ja kädetkin on jotenkin sotkussa.
Mut eteenpäin
ei taaksepäin.

Takaisin satulassa

2009-07-13T20:18:00.007+03:00

Tikit on poissa joten olen taas hypännyt satulaan! Eikös se niin mene, että hevosen selästä putoamisen jälkeen on hypättävä satulaan takaisin mahd heti. Tämä mielessä hyppäsinkin Trekin satulaan ja suuntasin samoille suunnille kuin vähän yli pari viikkoa sitten. Alkuun hirvitti, mutta jos ja kun ampuminen on kuin pyörällä ajoa (eli siis kun sen kerran oppii niin sen osaa aina), niin eihän tässä pitäisi olla mithään hättää! Vielä kun oppis hiihtämään :)
Mehis, se joka tykkää reenata kun aradalla on vilinää eli nyt venäjän naiset ja kiinalaiset
ps. Onnitteluja Mario Kart Wiin mestaruuden johdosta otetaan vastaan.. ;)

Ärsyttävä

2009-07-08T09:12:00.004+03:00

Ou jeah. Se on keskiviikko taas. Viime sunnuntai iltapäivänä kuntopyöräilyn ja toisen kirjan niissä hommissa lopetettuani ajattelin: "Jes, tämä punttisali komennus on ohi." Noh, eihän se tietenkään ollut, vaan edelleen jalassa on joku tikki. Huomenna taas on "kaikki toisin" ja pääsee uudemman kerran niitä poistattamaan. Mut onhan tämä jo huomattavasti helpompaa ja jalka antaa tehdä vaikka mitä kun ei ole kuin 3 tikkiä. Joten pitänee lähteä kokeilemaan taas jotain "uutta"!
Mehis, se ärsyttävä tyyppi

13 tikkiä pohkeeseen riittää

2009-06-29T15:01:00.008+03:00

Reeningit meni viime torstaihin asti suunnitelmien mukaan. Olihan päivä tietenkin kuuma, joten lenkin pituus 40 minuuttia 3 tunnin sijaa kuulosti mukavammalle.. Mutta silti pieni kirurginen toimenpide vaaralla olisi voinut jäädä väliin.

Olin siis pyöräilemessä vaaralla. Aloin juoda ja (en tiedä miksi) päätin pysähtyä ja irrotin toisen jalan lukkopolkimesta. Sitten tapahtui jotain, paino oli kait jotenkin väärin tai jotain muuta hämärää. Tuloksena kirurgin veitsen viilto pohkeeseen, veitsenä tällä kertaa hammasratas. Ou jeah, äkkiä puhelinta kouraan ja Liinaharjaa kuskiksi pyytämään ensiapuun. Viillosta näkyi jo lihakset, joten pukkasi hieman pahaa oloa.

Nyt pohkeessa möllöttää mojova mustelma ja 13 tikkiä. Ja lopputuloksena tästä kaikesta itäsaksalaisen yläkropan haave sen kun vahvistuu...

13 tikkiä pohkeeseen riittää.

Maija, se joka puhuu joskus kuin papukaija.

Kesä

2009-06-23T12:41:00.002+03:00

Se on kesä taas! Nastaa :)
Mehis

Joskus jopa lentävä

2009-06-12T23:24:00.003+03:00

Alkoi periaatteesta viime viikolla ottamaan päähän
eikä se millään muotoa liittynyt säähän.
Opistollahan ei ole päässyt ampumaan kohta kuukauteen tai kahteen
vois tilanne parempi olla jos menis vaikka Lahteen.
Satanen ja risat tuli kuitenkin lisää vuosimaksuun
vaikka luulin hinnan kääntynen laskuun.
Viereisten paikkakuntien ampumaradat toimii onneksi hyvin
niille kiitos ja kumarrus syvin.
Onneksi kylmätkin auttaa tilanteessa hyvästi
joten voi vaan naureskella syvästi.
Eihän tässä ole mitään hätää
vaikka jotain tässä onkin mätää.
Mutta asenne ratkaisee
ja nyt olosuhde valituksen katkaisee.
Näillä on mentävä
tuumii Mehis joskus jopa lentävä.

Kohti itäsaksalaista kehoa?

2009-05-29T20:36:00.005+03:00

Uusi kausi ja uudet sivut. Syy uusiin sivuihin lienee Missio Minskin tuhoutuminen. Kalenterista kun oli hävinnyt Minsk ja Kontiolahti tai jokin tullut tilalle. Noh, sehän on melkein sama asia. Ainakin metri rannasta.
Jees, uusi kausi ja reenit on jo menossa. Viime kausihan loppui jostain syystä (en enää suostu muistamaan miksi) liian aikaisin, joten yritin taudin jälkeen saada edes vähän reeniä alle. Korkeanpaikanlomailu oli sen jälkeen helpompaa, vaikka tellutus Söldenin pitkillä rinteillä ei mitään helppoa ollutkaan. Mutta ainakin kaivattua voimaa jaloille tuli hankittua ihan huomaamatta.
Reenit on siis lähtenyt käyntiin perinteisesti itäsaksalaisesta kehosta haaveillen. Uusia sayconyn lenkkareita olen myös ulkoiluttanut ja trekki on kuljettanut ihan kivoja metsäreittejä vaaran "pyöräteillä". Ampumaanhan täällä Vuokatissa ei ole päässyt koko keväänä, mutta se ei kyllä taida vaikuttaa meikäläisen ohjattavuuteen vielä tässä vaiheessa kautta mitenkään.
Keskitytään olennaiseen.
Mehis

2009-04-04T23:25:00.002+03:00

Paha yskä joka yhä paheni. Joten ei tarvinnut viime viikonlopun jälkeen edes haaveilla Kuhmon SM-kisoihin osallistumisesta. Astma siis on ollut enempi tai vähempi vaivana Kontu:n SM-kisoista saakka. Jokusen tunnin olen viettänyt esim ennen Ridnaun IBU-cupia suolahuoneessa, mistä onkin ollut suuuuri apu! Jossain vaiheessa tilanne vain meni tähän, että yskin 24h ja kuume nousi sen verran, että olin aika sekaisin. Nyt tilanne alkaa olla jo paranemaan päin, yskimisestä vioittuneet vatsa ja kylkikin ovat jo jossain hapessa. Ja yskäkin jo ollut pari päivää sellainen, että on voinut nukkua normi yöunet. Joskus täytyy olla tyytäväinen pienistä asiosta. Seuraava askel ja tyytyväisyyden tunne lienee se, kun pääsee taas lenkille eikä yskitä. Ja että saisi tuohon pef-mittariin puhallettua normaaleja lukuja...
Eihän siinä, mullehan tämmönen ei vaikutua kun motivaatioon. Jokainen vastoinkäyminen on uusi mahdollisuus. Ja seuraava uusi mahdollisuus lienee jossain marraskuussa. Sitä odotellessa!
Mehis

Köh

2009-03-26T19:16:00.002+02:00

Viime sunnuntaina Pörsänmäen 4 kilometrin sileän kisassa alkoi jo ennen alkuverryttelyä yskittämään. Ja siitä saakka on enemmän tai vähemmän ollut köhiköhi olo. NOh, jospas tämä tästä ja Kuhmossa pääsisi taas viivalle...
Tuntuis olevan vähän kaikenlaista.
Mehis

Ibu cup 8 Ridnaun: Pannuja muttei kakkuja

2009-03-14T19:33:00.002+02:00

Viimeinenkin kisapäivä täällä Ridnaun Ibu cupissa on nyt ohi. Saldona kisoista jäi sijat 22., 28. ja 27., joten toivomisen varaa jäi paljon. Lähtökohdat ensimmäiseen normaalimatkaan eivät olleet mitkään ihanteelliset huoltavalla pertsan lenkillä kädet edellä tantereeseen kaatumisen jälkeen. Normikisassa kädet ja ylävartalo olivat ihan poissa pelissä.. Ammunta 0111 ei myöskään oikein tyydyttänyt. Normikisan jälkeen toinen käsi oli siinä kunnossa ettei hiihtoliikkeitä voinut tehdä edes ilman sauvaa, joten välipäivänä vaeltelin Residence Rainerin ylämaastoissa.
Pikakisassa käsi antoi jo wassuttaa ja kisa lähtikin kivasti liikkeelle. Ilmeisesti kuitenkin jonkilainen lukko on jossain selässä, koska kisassa kurvien lasku on todella hankalaa. Jalat eivät vain oikein tahdo kääntyä. Niinpä pikakisassa ensimmäisellä kiekalla kävin taas tutustumassa lumen koostumuukseen tarkemmin... Ammunta 1+1 ei myöskään tyydyttänyt, koska vietin aikaa penkalla tuulia tulkiten sen verran kauan, että nollia olisi pitänyt rapista..
Takaa-ajossa olin alussa hiihto-osuudella ihan pihalla. Jotenkin ei lähtenyt homma toimimaan. Ammunta 0011 pelasti kuitenkin paljon ja viimeiselle lenkille taka pelolle lähdin jossain noin 20-27 sijoista taistellen. NOh, eihän siinä sitten kuin nurin taas alamäen mutkassa ja sai ottaa ihan rauhassa viimeiset 1,5 km.. Se letka niinkun meni..
Joten happotreeneissä voisin vaikka samalla laskea paljon jäälle aurattuja ja pehmeitä penkkoja omaavia mutkalaskuja...
Mehis

Ei

2009-02-28T18:27:00.003+02:00

Itku kuukauden ilosta! Ei tänään KontUssa kyllä toiminut kroppa. Alkoi jo alkuverkassa keuhkoissa tuntua ja vaikka ensimmäinen lenkki muutenkin hiihdettiin yhteislähdössä hiljaa, ei keuhkot tänään lähteneet toimimaan ollenkaan. Jotenkin se sitten vaikutti ihan kaikkeen, joten sepä siitä ja turhaa hiihdellä pk/vk vauhtia, kun tässä nyt on ihan kisavauhtiakin jo päässyt. Ja siis ihan lähiaikoina. Ihan hoo moilasena tässä nyt makaan sohvalla ja toivon ettei tämä ole mitään flunssaa tms. Tai että mitä tässä nyt pitäis tehdä. Mutta jospa tämä tästä. Eihän se pieni kaivettu kunto/vire ole voinut viikossa mihinkään kadota.
Eihän??

Eka

2009-02-22T11:46:00.003+02:00

Eilen Larsmon kansainvälisissä ahkisoissa tuli kauden ensimmäinen voitto. Tällä kaudella sekin jo lämmittää mieltä. Penkalla olosuhteet olivat todella haastavat, mutta hallittavat, tuloksena 0+1. Ladulla meno oli kaksi ensimmäistä (3,3km+2km) lenkkiä ihan ok menoa, tälle kaudelle siis. Viimeisellä 2 km lenkillä alkoi tehot tippumaan energioiden huvettua jo ikävän tuntuisesti ennen lähtöä. Kohdistus aikaa muutettiin ensin ja sitten vielä lähtöaikojakin. Aamupalan vetäisin naamariin ennen kuin lähdin ajamaan rannikolle Vuokatista. Välipalat, patukat ja geelit eivät sitten enää klo 15.07-15.30 riittäneet oikein viimeisellä lenkillä. Lisävaikutusta taisi tulla vielä viikolla hieman vaivanneesta mahataudista. Joten olo oli kisanjälkeen sen verran tyhjä, ettei sunnuntain normimatkaa kannattanut edes harkita. Mutta olipas taas kivaa kisata!
Ratkaisevaa ei ole vauhti, vaan suunta...eteenpäin.
Mehis

Kuinka hiihtäjä olen?

2009-02-10T19:56:00.005+02:00

Sunnuntaina oli Kontussa sileän sm-esikisat. Naisilla oli matkana 10 km ja lenkkinä kaikki mahdolliset kontun mäet x 2. Tässä parin viime talven aikana nuo kontun mäet eivät ole olleet parasta mitä tiedän... Varsinkin tänä talvena aiemmat kisat aseen kanssa tai ilman ovat olleet melkoisen raskaita kokemuksia. Nyt kun vielä hiihdettiin ilman ammuntoja ja muutenkin kunnioitin maastoa hivenen liikka oli tuloksena passailua. Ja tulos oli sitten sen mukainen, 3. sija vaikkei osanotto ollut kovin suurta yms.
Noooh, ihan hyvä vk/ana reeni siitä sitten tuli, kun vasta toisella kierroksella (eli viimeisellä) seinänousussa hokasin kisan loppuvan jo tähän eikä sitä ensimmäistä makuuammuntaa tänään tullutkaan... Ensimmäisellä kierroksella taisin vahingossa rueta ottamaan ampumapaikkaa lähestyttäessä laseja ja sauvoja pois. Ja tietenkin tarkkailemaan tuuliviirejä ja etsimään lumiläppiä. Muuten hiiihto tuntui ihan kivalle, tai siis siinä oli vihdoin edes havaittavissa jotain rytmiäkin ja se tuntui myös sitten hiihdon helppoutena. Mutta kun niitä ammuntoja ei ollut olin ihan hukassa kisan kulusta ja vauhdinjaosta.
Eli minussa ei kyllä ole hiihtäjää ollenkaan. (Vastaus facebookin tämän hetkiseen in kysymykseen näin ilman testiäkin.)

Voitelu hukassa

2009-02-05T17:23:00.003+02:00

Nyt kyllä ottaa päähän. Vihdoinkin kun olisi taas kiva mennä amppiskisoihin niihin ei pääse tai niitä ei ole. Ja vihdoin kun olisin kehdannut lähteä Ibu suppiin, niin en saanut voitelua varmaksi. Kaikki muu oli jo ok ja kunnossa. Kaikki lupasivat kyllä yrittää auttaa/hankkia voitelun. Mitään varmaa ei kuitenkaan ollut, joten jouduin jättämäään ne kisat väliin. Arg ja ugh. Olisi ollut vielä normimatka tarjonnassa.
Nyt sitten piti miettiä reenihommat ja kisat uusiksi. Ja siis niitä kisoja ei kovin montaa ole tarjolla. Joten motivaatiota on haettava jostain. Ridnaun Ibu supista johon on aikaa vaivaiset 5 viikkoa? Jos nyt sinne saisi voiteluasiatkin kuntoon ja itsensä viivalle. Nyt olisi vain ollut hemmetin kiva amppiskisata kun on reenannut (ja hakannut välillä päätä seinään) ja nyt sitten jotenkin edes jaksoi hiihtää. Tai ainakin viime sunnuntaina siis oli jo jotain toivoa.
Huomennahan kaikki voi olla taas toisin... :)

Mycke bättre

2009-02-01T22:54:00.004+02:00

1.2.2009. Suomi. Kauhajoki. Sotka. Pika-ampumahiihdot. Klo 12.21.30. Tuikku tunnelin päässä.
Tänään siis olin noin kuukauden tauon jälkeen kisoissa. Ja tunnelin päässä näkyy sittenkin valoa. Hiihto tuntui vihdoinkin helpommalle ja jaksavammalle. Koska hiihto on tuntunut koko kauden niiiiin huonolle, hiihdin sillain varman päälle. Ekalla lenkillä tulikin annettua siimaa pikkisen liikaa, mutta hyvä edes näinkin. Tuulisissa olosuhteissa ammunta meni 1+1, plus hihnan kanssa sekoilua plus syöttistä. Mut ei paljon paina jos/mikäli luoja soisi ja tuo hiihto tuntuisi edes tuollaiselle myös seuraavan kerran! Tai siis suomeksi sanottuna, tuntuisi vielä paremmalle...
Mycke bättre.

2009-01-03T22:18:00.001+02:00

JOo-o. Kisat viime viikkoina ovat olleet pieniä pilkahduksia lukuunottamatta lähinnä itsensä nöyryyttämistä. Melkosen siistiä. Tai sit ei. Ensi tiistaina taas maakuntaviestiin nöyryyttämään.

Jäässä

2008-11-22T13:49:00.003+02:00

Eihän se kulkenut loikka oloksella
vaikka hiihdin peltosella
kroppa ei toiminut pätkääkkään
kun pakkanen ja tuuli tuli rääkkään
mitäänhän sitä ei sitten irti saanut kropasta
noname ja karitraa vaatteet ois pitänyt varmaan olla topasta
eihän multa kukaan mitään odotakkaan
mut itsehän sitä ei voi muutakkaan
hyvin kaatui taas vain laikka
tavoitteena kuitenkin olisi se parempi loikka
mut joku viisashan ties vuosia sitten jo tään
vieraskirjaan kirjoitti ei mehis osaa hiihtää yhtään
joten eikun vaan kohti uusia pettymyksiä
jos nää ei aina ois tälläisiä kärsimyksiä.

Liian pieni ja varpaatkin jäässä

2008-11-20T17:01:00.005+02:00

Minä olen Maija
joskus höpötän kuin papukaija
päivisin katselen vähän nettiä
ja välipalaksi pelaan tetris settiä
siksiköhän hiihtovauhti onkin näin hidas
eikä ole varaa ostaa patruunaa midas
ei tullut Österin paikkaa

vaikka hyvin kuulemma kaadan joskus laikkaa
ei kulje mulla loikka
mut toivottavasti natsaa huomenna troikka
välineet joka toinen viikko myyn
tuloksista tai treeneistä löydät syyn
launtaina se taas alkaa
hapottaa ja palelee kovasti jalkaa
mutta sehän se vasta onkin hassua
yrittää hiihtää kovasti wassua.

Hapot kaakkoon, rikoot rikki, mummoa tai läpytystä

2008-11-08T20:50:00.002+02:00

Aamuja yksi. Sitten pääsee pariksi viikkoa Lappiin täältä hieman kosteahkosta ja itäblokkimaisesta Vuokatista. Kelit on kyllä ollut nyt viime päivät varsin kelvot. Ennuste vain on varsin kehno jo huomiselle. Ja jo nyt tulee taivaalta vettä. Ugh!
Vaihdon amppis seuraksi Kajaanin Biathlonin. Ei mitään dramaattista syytä, kuhan vaihdoin. XC:ssä edelleen seurana Kontu.
Eipä tällä erää muuta kuin hapot kaakkoon, rikoot rikki, mummoa tai läpytystä ladulla!!

Kukkuluuruu

2008-10-21T14:05:00.005+03:00

Lisäsin galleriaan 27 kuvaa Ramsaun tämän vuoden leiriltä. Linkki sivua päivitin myös vähän.
Vuokatissa kaikki ok. Lunta on ladulla ulkona Tenetin lenkki. Hiihtäminen ja amppistelu on mahdollista vaikka lämpötila hipoo juuri nyt +10 astetta. Keli on vakio, vielä kun löytyis tälli. Suksia on löytynyt uusista pareista vallitsevaan keliin ihan kivasti.
Mikäli aamulla väsyttää leiri tai koti olosuhteissa suosittelen herätykseen Bullet For My Valentinen Hearts burst into fire:a. Toimii.
Kukkuluuruu.

Hapoilla, hajonnut, katastrof mutta silti mainio leiri!

2008-10-17T19:52:00.008+03:00

Suomessa taas. Ramsaun leiri meni yhtä katastrof päivää lukuunottamatta vallan mainiosti. Kymmentenä reenipäivänä olin hapoilla ja hajonnut. Taulut ei kaatunut eikä hiihto tuntunut kivalle. Onneksi The Koutsi osaa asiansa ja olotilaan reagoitiin heti. Seuraavana aamuna olikin olotila taas ok! Harjoituspäiviä leirille tuli siis 15 kappaletta, joten väsy olisi voinut tulla puseroon. Hyvällä rytmityksellä kuitenkin homma pysyi hallussa ja jopa leirin lopussa tuntui helpon päivän jälkeen samalta kuin olisi leirin ensimmäinen päivä. Reeniä leirillä tuli ihan kivasti, tehottaakin sain ja jopa wassuttaa :)
Tänään, toissa päivän katastrof ylipaino ja melkein myöhästyn lennolta (kone odotti minua) päivän ja eilisen hieronnan ja selän käsittelyn jälkeen olotila oli hiihtämässä Vuokatin tykkibaanalla ja putkessa melkoisen väsynyt. Joten nyt vaan tässä palautellaan ennen lumileirejä!
Kiitokset reissussa mukana olleille!

Täällä Ramsau

2008-10-07T18:19:00.004+03:00

Täällä Ramsau. Haus Perner. Carsten, Peltoset ja minä. Toistemme ainoina ystävinä. Vain vuori tietää miksi tätä kutsutaan. Itse sanon tätä amppiksen ystäväksi.
Ramsaussa siis. Ei olla päästy nettiin vielä koko aikana. Ennen siis tätä. Ja nytkin on aikaa ruhtinaalliset 6 minuuttia jäljellä aikaa.
Kelit on ollut kelejä. Milloin mitäkin. Tuuli on ollut melko vakio. Kova. Mutta pää-asia että lunta on. Reenit on kulkenut ekan päivän nihkeää reeniä lukuunottamatta hyvin. Low lactatea pukkaa. Toivottavasti jatkossakin. Ampumapaikallakin olen vieraillut ja kivasti on mennyt.
Eihän siinä. Pitää yrittää kalastaa nettiä toisenkin kerran. Enää 3 minuuttia jäljellä.
Joten se on moro. Eipäs muuta.
Ramsau vaikenee. Mutta vain tässä päiväkirjassa. Tältä erää.

Hyvä päivä

2008-09-14T23:05:00.002+03:00

On paljon päiviä hyviä, mutta joukkoon mahtuu osa hieman synkkiä. On silloin tärkeää et osaa viheltää. Vai miten se meni..
Jos viime viikonloppuna joutui viheltelemään, niin tänään taas vastaavasti oli hyvä päivä! Reeni kulki. Oli kevyttä ja helppoa. Selkään ei käynyt. Ei edes satanut vettä. Oli enemmän kuin 5 astetta lämmintä. Ja mikä parasta rullarata oli vihdoin harjattu! JES!
Hyvä päivä.

Kaikki päivät ei ole veljiä keskenään.

2008-09-13T19:55:00.002+03:00

Hengissä. Aattelinpas vain ilmotella. Viime vkonloppuna ja tällä viikolla alkuviikosta ei siltä välillä tuntunut... Rullakisoissa Kontussa sunnuntaina oli melkosen liukas latu ja tietenkin rulla lipesi ponnistus hetkellä. Selässä tuntui ikävä viulahdus joten sepä oli siinä se kisa.
Lauantaina kisassa minulla taisi olla jotain ongelmia laskuasennossa, sillä sunnuntaina samalla lasku taktiikalla pääsi paaaaljon pidemmälle... Se on välillä semmosta.
Selkä on ollut siis vähän jäyhkähkö, kipeähkö yms. Jumppa, vesijuoksu + käsittely on kuitenkin parantanut sitä joka päivä. Reenaillut olen, mutta kaikenlaiset juoksentelut on taas kerran pannassa. Ja pystyammunta. Mutta jospa tämä taas tästä. Tuttua menoa!
Kaikki päivät ei ole veljiä keskenään.

80 prosenttisesti parempaa

2008-08-29T13:32:00.006+03:00

Sunnuntaina olikin sitten kaikki 80 prosenttisesti toisin kuin perjantain pikakisassa. Juoksu oli ok, ammunta ok ja kokonais fiilis suorituksesta ok. Lähinnähän olin mukana Kontun 1 joukkueessa Kaisan ja Marin jatkeena, mutta oma suoritus oli ihan kohtuullinen. Tytöt hoitivat niin hyvin homman, ettei paljon olisi tarvinnut tehdäkkään.
Tassut palautuivat viikonlopusta yllättävän helposti. Silti piti kyllä käydä vesijuoksentelemassa varmuuden vuoksi.
Varma on aina varma.

Narikassa

2008-08-22T20:53:00.002+03:00

Ampumajuoksu, tuo kesäinen kisailumuoto, jolla ei ole mitään tekemistä itse asian eli ampumahiihdon kanssa. Ainakin niin toivon. Tänään siis oli ampumajuoksut Kontussa. Kisa oli pikakisa ja voi jos olisin sen muistanut. Normaalisti pikakisassa käydään kiertämässä sakkorinki/rinkejä mikäli taulut eivät kaadu väärin päin. Tuli vain makuun jälkeen mieleen, että tässä selässä nyt yritän roikkua. Ainut ongelma oli, ettei selkä ampunut sakkoja ja minä ammuin.. Eli ne ringit jäi sinne kauas taakse. Kaikenlaista. Minusta olisi jo ihan tarpeeksi ollut siinä, ettei se juoksu enää näiden juoksemattomien vuosien jälkeen ole oikein sellaista kuin se idän pikajuna aikoina oli. Tai edes lähellä sitä. Mutta huomenna on minulla henkkoht rullahiihtopäivä, muut kisailkoot yhdessä lähtien. Aikomus olisi sitten sunnuntaina taas juosta viestissä.
Joskus kisailu vie aivot narikkaan. Valitettavasti.

Jee

2008-08-16T19:58:00.003+03:00

Tilitys jäi sitten vähemmälle kun netti ei enää pelittänyt huoneesta käsin. Mutta nyt on mentävä palaveriin. Kuuma, kostea ja hikinen sää jatkuu. Ampiaisia pörrää. Reenit etenee. Ja kohta on syksy. Jee.

Wassua

2008-08-12T20:47:00.003+03:00

Tänään oli kiva päivä. Minäkin nimittäin sain vassuttaa. Joo, mutta eipä varmaan muuta. Heippa.
Wassutellaan.

100 prosentin olosuhteet

2008-08-11T13:29:00.005+03:00

Otepää, tämä Neuvostoliiton aikojen talviurheilukeskus, tarjoaa edelleen sataprosenttiset (100%) rullahiihto olosuhteet. Rullaratahan on täällä varsin vaihteleva maastoltaan sekä tasainen pinnaltaan.
Ensimmäisellä läpsyttely lenkillä aamupäivällä tuli tehtyä pari havaintoa. Kaikki todellakin vaan wassuttaa ja sauvapiikit on teroitettava super teräviksi. Keliä voisi kuvailla kuumaksi kosteaksi ja hikiseksi. Majoituksesta tuli etukäteen jonkinsortin varoituksia. Mutta tämähän on vallan mainio paikka. Se on kattokaas niin, että Minsk 98 opettaa :) Ja tämä Keskus ei ole todellakaan pahakkaan!
Sataprosenttista olosuhdetta hyödyntämässä.

Ei vaan voi koskee

2008-07-18T17:10:00.004+03:00

Kävin tuossa viikolla täräyttämässä 0-ryhmän leirikisassa ampumajuoksua. Edellisestä aj- kisasta ja suurin piirtein harjoituksesta olikin vain viisi vuotta. Haluja juoksuun olisi kyllä ollut, kroppa on vain aina jostain kohtaa sanonut naks kyseistä lajia kohtaan...
Tassut tai siis lihakset on ihan kummissaan kyseisestä lajista jo juoksun aikana ja jälkeen. Ja vauhti on jossain hukassa, mutta pää-asia että voi edes jotenkin eteenpäin juosta eikä satu mihinkään. Rikoot ei ole vielä repeilleet, yksi Kari Traa reenipaita vaan siivekkeiden kohdalta :)
Ei vaan voi koskee.

Saldo 13. heinäkuuta mennessä verrattuna viime harjoituskauteen:

2008-07-13T22:47:00.006+03:00

- 48 prosenttia enemmän vaaran nousuja
- 50 prosenttia enemmän sauvarinteitä
- 8 prosenttia enemmän painoa
- 90 prosenttia enemmän unta
- 99 prosenttia enemmän ruokahalua
- 24 prosenttia enemmän kouluammuntaa
- 50 prosenttia enemmän opintopisteitä
- 100 prosenttia enemmän vaaran juoksutestejä (ikinä)
- 100 prosenttia enemmän laatu urheilu aikaa wiin parissa
- 94 prosenttia enemmän onnistuneita harjoituksia

Keep on prosenting!

Tiä vaikka..

2008-07-03T11:20:00.005+03:00

Se on heinäkuu taas. Vaikkei eilen perinteistä mansikkakakkua saanutkaan, pannukakkuun taitaa vain löytyä aineksia. Reeningit on menneet käsikirjoituksen mukaan. Ensi viikolla olisi taas vähän niinkuin leirielämää täällä Katissa, joten saa taas myllätä. Mukavaa!

Viime vuonna taisin tähän aikaan olla aika heikossa hapessa lääkekuurin takia. Nyt tuntuisi silläkin saralla paljon paremmalle tämä fiilis.
"Tiä vaikka vois natsata ihan tosissaan." :)

Viime vuonna Otepäässä. Otepäätä odotellessa...

Nopeammin. Voimakkaammin.

2008-06-10T21:50:00.002+03:00

Niin että mitäs sitten sattuikaan. Noh ei onneksi muuta kuin, että supernopea gprs nettiyhteyteni ei ollut tarpeeksi suorituskykyinen koko loppuviikolla tänne kirjoittelemaan. Loppuviikkoon mahtui kaikenlaisia ammuskeluja ja treenejä tai reenejä. Vaarallekin hiihdettiin ja gprs:n tavoin en ollut itsekkään kovin suorituskykyinen. Toiveissa ja tavoitteena ja päämääränä ja tarkoituksena onkin nyt vähän nopeampia liikkeitä...
Nopeammin. Voimakkaammin.

Gorillaa

2008-06-03T22:23:00.003+03:00

Kuten arvata saattoi olivat tassut melkoisen hätäännyksissä aamulla. Päivän kovin homma olikin kävellä tuohon asfaltin reunalle ja laittaa rullat jalkaan... Mutta eipäs ollut mikään ylläri. Aamun reenin ja tasurien jälkeen onkin ollut se joka keväinen "gorilla olo vaihe" päällä. Mutta mehiläinen tarvitsee siivet jotta jaksaa lennellä ;) Iltapäivän vesijuoksentelu tulikin tälle kropalle tarpeeseen.
Huomenna taas uudet kujeet.

Ei oo helppoo

2008-06-02T19:01:00.005+03:00

Vähän niinkuin leirielämää ensimmäistä kertaa tälle kaudelle. Aamulla oli kaikissa ohjelmistoissa vaaran juoksutesti. En ole vielä ikuna semmoista aikasemmin tehnytkään. Viime vuosina on muutenkin juoksulenkit jäänet kovin vähäisiksi, joten aika realistisesti pystyi suhtautumaan koko juttuun. Mutta helkutin hyvä reeni se on. Toivottavasti tulee myös uusia mahdollisuuksia, eli kaikki nikamat ja muut kestäisi juoksentelua, että voisi edes vähän parantaa aikaa. Linjanousun puolessa välissä alkoi tänään tassu aikas paljon painamaan. Ja tuli sitten vissiin juostua myös käsillä kun on narutkin melkoisen kipeät.
Illalla olikin sitten ohjelmistossa iki ihanaa myrskyssä kouluammunnan testausta + palauttavaa rullahiihtoa.
Mutta onneksi ei oo helppoo olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on.

Restart

2008-05-20T19:59:00.006+03:00

Ctrl+alt+del+turn off=restart. Siinäpä se kevään kaava. Ensin vähän hiihtoa, lomailua, telemarkkia, nollausta ja tuloksena uudelleen starttaus.. ;)
Nyt on siis tuo restart jo menossa. Jaksaa kyllä vaan ihmetyttää miten aina keväällä herää hirvittävä reeni into. Jonkun opintopisteenkin olen tässä saanut suoritettua ja lisää olisi toiveissa.
Toiveissa olisi myös alku kesälle terveyttä, lämpimämpiä kelejä, paljon hyviä harjoituspäiviä, osumia, vauhtia, voimaa, kestävyyttä, järkeä, aurinkoa, raveja, krokettia, hyviä kirjoja riippumatossa, grillausta, penkkiurheilua, luokkamiitinki, wiitä, jaksamista ja kaikkeeeeeee ja paljon.
Kesän ja syksyn leiri kuviot alkavat myös hahmottumaan. Syksymmällä sitten pääsee aidan toisellekin puolelle leireilemään ja maiseman vaihtoon.
Restarttaillaan,
Mehis

Joskus nousee tai sit aina.

2008-04-28T23:55:00.004+03:00

No niiin. Uudet ylä- ja alamäet kutsuvat taas pian. Kevättä vietetään ja latukoneet ovat lopettaneet ajelut tässä kylässä. Supersprintti oli ja jos ei lasketa yhtä hyppyä niin oli melekosen nastaa. Tsemppii sinne etelään!!! Tuloksia ei supersprintistä julkaista, se joka ylitti maaliviivan ekana voitti. Tule ensi vuonna paikan päälle niin näet, kenellä se keltainen liivi on. Mikäli nappaa/kiinnostaa. Hartsportti maistui tai ei maistunut. Sepä siitä. Mutta telemarkki on kivaaa. Varsinkin alempi jalka edellä... :)

Pikkisen päivityksiä sivuilla. Joskus nousee tai sit aina. Mutta olipa miten tahansa, muistetaanhan tehdä pilatesta!

Ompas keliä pukannu

2008-04-12T17:16:00.002+03:00

Voi pojat ja tytöt kun on ollu mahtavat hiihtokelit! Harvoinpas on huhtikuussa tämmösissä keleissä saanut hiihdellä. Vielä kun jokin sisäinen ääni on saanut sinne hiihtämään lähtemään niin tässähän on kohta ylikunnossa tai todennäköisemmin ihan jumissa Supersprintissä :) Joten pitänee aloittaa loma vähän ennen sprinttii jotta herkistyisi..
Ehompana jos sais matkaa jatkaa.

Viesti

2008-03-30T17:42:00.002+03:00

Saatiin onneksi pidettyä Kontu viestikullassa kiinni jälleen kerran vaikkei tänäkään vuonna ollut paras mahdollinen joukkue. Oma aloitusosuus meni jotenkin. Eilisen katastrofin jälkeen lähes mikä tahansa suoritus varmaankin lämmittäisi mieltä. Keli + suksi ei oikein tärppännyt ja kun aloitusosuudella pääsee hiihtämään muiden kanssa, niin meinasi ekalla lenkillä tulla epätoivo. Mutta onneksi ammunta pelasti tuulisissa olosuhteissa paljon, makuu meni lippaalta ja pystyltä käytin 2 varaa. Vikalla lenkillä TVV:n Pokelan Laura nappasi minut kiinni ja jätti seinänousun lopussa. Eipä ollut mitään jakoja. Sen tulin mitä tänään pääsin. Vaihtoon siis tulin toisena 16 sekuntia Lauraa perässä mutta mikä tärkeintä olin saanut jätettyä "päävastustajaamme" Hollolan avaajaa Piiran Pinjaa saman verran. Sarkku ja Mari hoitivat sitten homman kotiin.
Nyt siis kevät hiihtelyt odottavat. Ei enää näillä lumilla itsensä nöyryyttämistä huonossa kunnossa kisoissa. Jätetään se taas sitten seuraaville lumille ;) Tähän väliin pieni tyly fakta joka on tullut mieleen tässä talven mittaan, edellinen ehjä harjoituskausi+kisakausi on niinkin tuore kuin kaudelta 2001-2002.., 2002 kesä meni ok, mutta vuoden vaihteen jälkee talvella 2003 alkoivat selkä ongelmat, 2004 meni vielä noiden edellisten kausien pohjilla mutta repaleisesti, 2005 meni kokonaan ohi, 2006 meni ok helmikuun loppuun asti ja sitten leikkaukseen, 2007 oli jo aikas huonooo koko vuosi ja tämä vuosi nyt on ollut ihan extra outo. Todella repaleileinen harjoituskausi ja EHJÄ muttei hyvä kilpailukausi. Edellinen ehjä mutta suht hyvä kilpailukausi on siis vuodelta 2002... Että jotain positiivista on siinä että olen saanut 22 kisaa ja olen saanut olla suht terveenä. Pari valopilkkua kisoista voi jopa löytää kun oikein etsii. Nyt olisikin toiveissa että saisi reenattuakin! Kumman valitsisit: hyvän harjoituskauden vai ehjän muttei hyvän kisakauden... Niiinpä, hyvä harjoituskausi pelastaa paljon vähän repaleisemmallakin kisakaudella.
Ehjää ja hyvää metsästämässä ;)

SM Kontu individual

2008-03-29T17:21:00.003+02:00

Että sellainen viimeinen henkilökohtainen kilpailu tälle kaudelle. Kun ei osaa hiihtää ja siihen päälle iskee en osaa ampua päivä niin tuloshan on sitten katastrof. Hiihtää en jotenkin uskaltanut, oli koko ajan käsijarru päällä. Tänään kyllä olisi varmaan sitten voinut vain hiihtää ilman turhaa jarruilua, osumatarkkuus olisi varmasti ollut ihan samanlainen. Päivän saldo siis oli 1+4+1+1 ja sija 7. Hohhoijakkaata. Tämähän tyydyttää ihan ketä tahansa. Meinasi loppua huumori ekan pystyn jälkeen, mutta läpsyttelin sitten kuitenkin stadionilta pois metsään. Huomenna vielä pitäisi yrittää selvitä kunnialla viesti aloituksesta. Sitten alkaa kevät hiihtelyt.
En osaa hiihtää, en osaa ampua ja olen vielä liian pienikin. Vai miten se meni?
ps. Super extra kiitos ja kumarrus huollolle, suksi toimi. Toimisinpa minäkin.

Think

2008-03-16T13:38:00.003+02:00

Kävin tuossa Maaningalla vitosen hiihtämässä. Tällä kertaa selvisin reissusta ilman maijassa istumista eikä edes tolpista tainnut tulla sakkoja. Aamulla Melrosesta lähtiessä valitsinkin heti aivan eri reitin kuin joitamia vuosia sitten. Etten vain törmäisi taas maijaan joka on täynnä poliiseja menossa Vuokattihiihdon maaliin katsomaan kaverin maaliin tuloa. Silloin viimeksihän kävi nimittäin niin, etten ehtinyt Eevalanristeystä pidemmälle kun jo pysähtymisvalot vilkkuivat. Vauhtia oli liikaa ja siinä samassa muistin, etten ole muistanut käyttää jonkin kisareissun ja monen viikon flunssan aikana autoa katsastamassa. Mutta kyse oli vain parin päivän unohduksesta. Melkein katsastettu, sehän on kuin metri rannasta. Niin se poliisisetäkin sanoi, että ei se pari päivää haittaisi yhtään, mutta kun on tuo edellisenkin vuoden katsastus jäänyt väliin. Maaningalle ja takaisin sain ajaa ja maanantaina heti golffi katsastukseen. Silloin taisi tuulilasikin mennä läpi :)
Joo siis miten se kisa meni? Sitä olen itsekkin tässä miettinyt. Viimeiset 3 km meni ihan kivasti. Alkuvauhdiksi olikin sitten jäänyt Himangan 15 km:n lähtövauhti.. Mut se on sellaasta. Pitäisi kait sitten kuitenkin ajatella.
ps. Unohtui viime vkon turhien ajatusten pään tyhjentämisen tohinassa lähettää terveiset kotimaisille kisajärjestäjille. Himangalla käytössä oleva 8 tai 7 minuutin henkilökohtainen kohdistusaika olisi todellatodella tervetullut kaikkiin kotimaan kisoihin. Pliiiiiiis!

Liika ajattelu on pahasta

2008-03-10T21:13:00.006+02:00

Himangalla oli kisat vkonloppuna. Lauantaina lähinnä kyselin kaksi vikaa kierrosta what i´ve done? Hapotti nimittäin jo Hämiksestä tutulla tavalla. Kisan jälkeen ahisti(henkisesti)masensikiukuttiyms joten oli aika laiskaa tuo suksiservice puoli. Juuri huollosta tulleiden suksien keli ehkä pitikin olla sunnuntaina, mutta ei se keli nyt sattunut ihan kohdilleen. Mutta kisan kyllä hävisin makuupaikoilla. Varsinkin toisella makuulla ajattelin ihan liikaa ja katselin enemmän viirejä kuin tähtäinten läpi. Ja aikaa meni niin kauan että ihan hirvittää. Ja lisäksi 2 ohi. Lopputulos oli sija 2., sakot 0020 ja +18,2 sek Porelan Suskille hävinneenä. Kolme ekaa lenkkiä meni sillai ihan ok, jopa yllättävän kivasti. Välillä jotain positiivistakin ja kroppakin toimi edes jollain tavalla.
Ens kerralla jos unohtais taas tuon liika ajattelun ja vetäis sillä tutulla tee vain mitä osaat, älä ajattele mitä teet... :)

SM Hämis

2008-02-25T13:35:00.003+02:00

Joo, ei ollu hiihto samanlaista lyöntiä kun kymmenen vuotta sitten :) Lauantaina hapotti niin maan pirusti. Ja pääkin oli sen verran hapoilla ettei penkallakaan ollut mitään mahdollisuuksia hyvään ammuntaan. Tuloksena 11. sija ja sakot 2+1. Hoh hoijaa. Sunnuntaina pää oli edes mukana ja commondore 64 pystyi laskemaan oikeanlaiset napsut. Penkalla kaikki toimikin niinkun pitääkin eli 0000 oli saldo. Maaliin tulin sijalla 7. niin kovasti kun siltä hapotukselta ja olotilalta pääsin.
Joo siis jonkinlainen tauti yritti puskea ja lihaksissa/päässä/silmissä se taisi käväistä tai sitten en vaan palautunut edellisestä vkonlopusta/vkon alusta tai sitten hieronnasta. Ainakin hiihto oli noin miljoona kertaa hapokkaampaa kuin viime maanantaina. Mutta se on tällästä. Kroppa elää omaa elämäänsä ja kun on näin huonossa kunnossa niin ei oikein tiedä että mitä se kestää ja millon se kestää ja kuinka kauan se palautuu. Ja huonon ja hyvän päivän ero on miljoona kertaa suurempi kuin silloin joskus kun se hiihto on ollut erilaista lyöntiä... :)

Tsemppii

2008-02-12T11:04:00.000+02:00

Maakuntaviestissä Liperin joukkueella oltiin toisia. Joensuu voitti, yllättäen. Minun osuus oli 3 km ja kun tuo vauhti ei tahdo tällä hetkellä riittää edes 7,5 km:llä niin enhän minä mitenkään kerinny sillä kolmosella. Mut tulipahan yritettyä.
Nyt sit seuraavana kisaohjelmassa taitaisi olla SM Hämistä ja ensi kuussa mahdollisesti jotain ec:tä tai jotain Himankoja yms. Elämä on. Ei tartte olettaa et maailma olisi turvallinen paikka tai elämä reilua. Mut nyt tsemppii... :)

Sählinkiä

2008-02-04T18:52:00.000+02:00

Positiivisen uutisen takia ei ole asiaa em-kisoihin. Tai minulla ei ole asiaa kun ei tuo voitelutaito oikein taida riittää siellä... Ja turha lähtee sinne reenailee voitelua :(
Viime vkonloppuna kävin lauantaina Kajaanissa hiihtämässä sileän 10 km yhteislähtönä. Tarkoitus oli vain tehdä nousujohteinen treeni joten vedin ekan 5 km anaa. Muut meni kovempaa. Ylläri.. Mut eihän siinä, saatan ehkä vähän joskus kuulla kun kaaduin varvikiekalla just maalin kohdalla. Sauva meni suksen eteen ja sitten syöksyttiin. Noh, ketä siinä sit oli, noh ajanotto kuningas Myý. Joo joo, kuittailua tiedossa :) Toisella kiekalla alkoi muiden selät sitten näkyäkin yhtäkkiä lähempänä.
Sunnuntaina oli sitten Alavieskassa pikakisa. Olin lopputuloksissa 3. +32 sek voittajalle hävinneenä. Järjestäjien kello kävi jonkin verran etuajassa, joten myöhästyin lähdöstä ja muuta kivvaa.. Mut se on sellasta. Kun usein sattuu niin tottuu. En kuitenkaan kaatunut :) Ja hiihto oli jonkinlaista. Ja perus ammunta 1+0, mutta makuulla meni KAUAN, kun en ehtiny tehdä kaikkia juttuja siinä lähtöhötäkässä. Mutta lipas sählinki oli ihan oma moka.
Seuraavaksi odottaisi Pohjois-Karjalan maakuntaviesti Liekassa sunnuntaina Liperin joukkeessa.
Jo on tullu sählättyä.
Mehis

Odotellessa

2008-01-29T14:06:00.000+02:00

Näinä ampumahiihdon ei niin ihquina päivinä täytyy jostain kaivella positiviisuutta hommiin. Vaikka siis maailmalta eräänlainen ehkäpä positiivinen uutinen tulikin...
Henkkohtaisesti yksi positiivinen juttu tulee mieleen eiliseseltä, kun sain analyysin: "Kyllä tästä selästä vielä tulee jotain." Voipi vaan saan sanoa että joitamien huonohkojen analyysien jälkeen tuollainen kommentti lämmitti mieltä. Ja ehkä eniten selkää :)
Ja siis esim kun katsoo ulos ikkunasta niin sitä paljon kaivattua lunta on alkanut tulla oikein urakalla. Joten jatketaanhan reenejä. Minuutin pari vois vielä ehtii ottaa pois. Ja ammuntahan on aina ratkasevas roolis. Ensi-iltaa odotellessa.

Nää ei ollu pääkisat

2008-01-22T16:52:00.000+02:00

Huh. Lihashuolto ja selkäranka auki päivän jälkeen voi vaan huokaista helpotuksesta. Pikamatkan kaatuminen oli täräyttänyt sen verran kovasti, että si-nivel oli pikkisen väärin. Se saatiin paikalleen ja selän jäykkyys helpotti aikas paljon! Joten ingen panik.
Vuokattiin pääsin eilen illalla ja täällähän on TALVI! Mahtavaa. Vaaran ladutkin on ajettu joten reenaamaan pääsyä odotan innolla. Carsten pääsi kiertelemään maailmaa ja ei ole vieläkään tullut perille.. Oletus oli että se olisi Amsterdamissa, mutta tiedä sitten. Täytyy toivoa että carsten tulisi ehjänä perille. Carsten on siis aseeni... :)
Thänksit kaikille reissussa mukana olleille. Ja erityis kiitokset huollolle!
Nyt sitten toivotaan terveitä päiviä, lunta, ei kovin kovaa pakkastaa, carsten perille ja kunnon reenipäiviä... paljon!

Joskus on menny puolet paremmin

2008-01-20T22:10:00.000+02:00

Takaisin lansi-euroopassa... Tai siis just nyt munchenissa. Viime viikko Langdorfissa oli ihan luksus viikko kaiken suhteen. Kelit oli ok, paitsi normimatkalla. Arska paistoi ja muutenkin nauratti. Kisoista sijoitukset olivat 28. ja 43., tai jotain semmosta. Et vois niinkun sanoa et joskus on paremminkin mennynna. Osrbliessa sitten odotti itablokki ja savupilvet. Majoitus olikin sitten loppupeleissa vallan mainio. Ja palvelu majatalossamme pelasi loistavasti. Pikakisassa vedin nurin ekalla lenkilla, siihen saakka oli menny aika kivan tuntuisesti. Sitpa olikin ihan tarahtany olo. Sijoitus oli maalissa 33. (hohhoijaa). Takaa-ajossa tuli samanverran takkiin karjelle kuin pikamatkalla joten ainakin suhteessa meni kait paremmin. Ainakaan en kaatunut. Vaikka olikin selassa havaittavissa aika suurta jumia/jaykkyytta/jalkaeitoiminut/voimaton/kaikkee. Sija taisi olla 30.
Ammunta meni ok kaikissa kisoissa (0011, 01, 10, 0110), ammunnasta ei mikaan ole kiinni. Pitaa taas vaan jaksaa tehda toita et joku paiva olis taas siella paremmilla sijoilla noilla sakoilla...
Joskus on menny puolet paremmin... Huomenna suomeen.
Mehis

Mä lähden Saksaan...

2008-01-08T13:31:00.000+02:00

No niiin. Se on valmistauminen e-cupiin menny kyllä ihan putkeen. Sen verta kylmää keliä pitänyt että kävin eilenkin vielä tekemessä putkessa vähän vauhdikkaamman reenin. Ulkona ois tarjolla lähinnä sellasta nirskisnarskis lunta. Aamulla olisi tarkotus ehtiä aamukoneeseen ja siitä sitten matka kohti ampumahiihdon kehtoa, eli Saksaa, vois alkaa. Lauantaina olis tarjolla normaalimatka ja sunnuntainta pika. Sittenpäs sitä matkataankin noin tuhatkilometriä Slovakiaan. Siellä olisi sitten perjantaina pika, la takaa-ajo ja su mahdollisesti viesti. Biathlonworldin live tv sivuilta näyttäis ainakin jotain lähetyksiä olevan edellisistä e-cupeistakin, joten luulisi ainakin että Langdorfista näkyisi myös jotakin.
Tässä on yritetty avata selkää ja takareisiä sekä että ja keuhkoja jos mitenkin. Sittenpähän taas nähdään että kuinka se kuokka ja laskuasento toimii lauantaina. Jonkinverran sitä mäkeä ensin ylös ja sitten aina alas ampumapaikalle olis tiedossa varsinkin ekalla vkolla. Niillä mennnään nyt mitä on. Ois vaan mahtava homma jos homma tuntuis ja näyttäis ees kisahiihdolle.

"Kuinka saada keuhkot puhtaiksi ja hiihto vauhdiksi..."

2007-12-29T18:30:00.000+02:00

Että jos niinkun Vuokatin ja Kontiolahden viime kisat on menny VÄHÄN penkin alle, niin tänään vasta menikin jo varmaan maan alle. Ei kyllä henki vielä pihissyt, vaikka viime vkolla lääkekuurin söinkin. Jotenkin to-della outoa kun se hengittely on ollut aikaslailla helppoa minulle noin niinkun normisti. Vielä nousut pysyy mc starojen peesissä mut mäen päällä tekipä kuinka töitä vauhti vaan hiipuuuu.... Positiivista on että tuostakin keuhkojen olotilasta ja hengenahdistuksesta huolimatta taulujen kaatelu on ollut suht ok:ta viime viikonloput. Noh, huomenna taas matoo koukkuun ja lavoja alas. Sitten on pari viikkoa peliaikaa ennen E-cupeja. Täytyis jostain löytää se kirja "Kuinka saada keuhkot puhtaiksi ja hiihto vauhdiksi..."